Helsingin Sanomat uutisoi, että Eduskunta on tiukentamassa kontrolliaan sen portailla tapahtuvista mielenosoituksista.
Tässä nyt vain menee ohi yksi simppeli perusperiaate julkishallinnosta: jos jokin resurssi on tosiasiallisesti julkisvallan hallinnon alaista, sinänsä tulisi olla herttaisen yhdentekevää mikä sen täsmällinen omistusjärjestely on. Kyseiseen resurssiin tulisi joka tapauksessa aina päteä nimenomaan julkishallintoon kohdistuva säätely, eikä tätä periaatetta tulisi voida millään tavalla kiertää hämärtämällä omistussuhteita. Tässä siis mielenosoitusoikeus ei saisi mitenkään muuttua vaikka omistusjärjestely muuttuisikin.
Toki tuollekin oikeudelle on rajansa. Epäilemättä mielenosoitus ei saa esimerkiksi häiritä kansanedustajan oikeutta päästä Eduskuntataloon, edustamaan äänestäjiään, tai varsinkaan uhata niitä vielä paljon fundamentaalisempia perusoikeuksia joita kansanedustajalla myös kansalaisena on. Tärkeimpänä taatusti myös julkisuuden henkilöitä täysin koskeva oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen. Mutta nuo rajoitteethan pätevät nytkin täysin, kun taas tässä yritetään aikaansaada lisärajoitteita omistusoikeudellisella kikkailulla.
Lisäksi tässä sitten helposti vedotaan johonkin epämääräiseen Eduskunnan auktoriteettiasemaan, ja yritetään kerätä kansanedustajille ylimääräisiä oikeuksia yli tavallisen kansalaisen. Moinen on puppua. Meillä kansanedustaja on kansalainen siinä kuin muutkin, ja hänelle kuuluu täsmälleen ne samat oikeudet kuin muillekin. Edustaessaan monia kansalaisia elintärkeässä poliittisessa prosessissa, hänelle on -- ehkä järkiperäisesti, ehkä ei -- annettu hieman laajempi turva noiden oikeuksien toteuttamiseksi kuin muille. Mutta ensi sijassa hän on edelleen yksilö joka vain suorittaa kansan antamaa luottamustointa. Hänen perusoikeutensa eivät ole muuttuneet, vaan niitä vain turvataan hieman tarkemmin, hänen erityisestä, keskeisestä ja muiden vaaleissa myöntämästä asemastaan lähtien.
Niinpä tällaiset uutiset ovat mielestäni hyvin hälyttäviä. Ne vihjaavat, että kansanedustuslaitos yhtäkkiä yrittää kaapata itselleen ylimääräisiä kansalaisoikeuksia, joita muilla ei ole. Esimerkiksi sellaisen, että äänekäs, ei-väkivaltainen mielipiteenosoitus saataisiin siirtää pois kansanedustajan näkyvistä. Näin ensin epämääräisillä omaisuusjärjestelyillä, ja myöhemmin ehkä jopa jollain laillisella erityisoikeudella.
Tällaista on näkynyt aiemmin jo muissa länsimaissa, esimerkiksi kansainvälisten huippukokousten alla väsättyjen, kauas pois siirrettyjen, aidattujen "mielenosoitusalueiden" muodossa. Poissa-silmistä-poissa-mielestä-alueiden, kuten itse haluaisin niitä kutsua. Meilläkin monia suurempia tunteita herättäviä mielenosoituksia on poliisin taholta ohjattu puolinäkymättömille reiteille tai paikoille.
Tällainen ei nähdäkseni kuulu suomalaiseen tapaan, ja olisi uskoakseni ensimmäinen askel tiellä kohti osaaottavan edustuksellisen demokratian rappiota. Yksi muoto korkeimman tason poliittisesta korruptiosta ja valtaapitävien ylimielestä kansaa kohtaan: mitä ihmeen väliä mielenosoitusoikeudella ylipäänsä on, jos sitä rajoitetaan niin pitkälle että se paitsi ei häiritse ketään, ei välttämättä edes tule valtaapitävän tietoon sillä väkipakolla joka mielenosoituksen perusajatukseen kuuluu?!?
2011-01-19
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Kun on kielletty mielenosoitukset rappusilla, seuraavana voikin kieltää ne eduskuntatalon välittömässä läheisyydessä, jonka jälkeen Helsingin ydinkeskustassa. Kun ottaa yhden askeleen suuntaan, on seuraavan ottaminen aina helpompaa. Tämän takia on syytä miettiä kannattaako ottaa sitä ensimmäistä askelta.
ReplyDeleteJep. Ja minusta tämä homma tosiaan on kamalan helppo ankkuroida yhteen perusasiaan: meillä ei ole ollut juurikaan mielenosoituksiin liittyviä kansanedustajien oikeuksien loukkauksia. Ainakaan mitä itse tiedän. On siellä portailla ollut aivan kuinka monta mielenosoitusta hyvänsä, siellä ei ole käyty käsiksi kansanedustajaan, tai estetty liikkumasta, tai tietääkseni edes sen enempää solvattu kuin eduskuntatalon olemassaolon aikana keskimäärin. Joten mistä yhtäkkinen reagointi?
ReplyDeleteMinusta tuntuu, että yleinen keskustelumme on mennyt hiljalleen jatkuvasti enemmän eräänlaiseen "sisäiseen suomettumiseen". Semmoiseen, että on kauhea synti jos sanoo kellekään mitään ikävää. "Kun voisivat vahingossa loukkaantua." Ja nyt tuo on levinnyt siihen, että kansanedustajat jopa julkisuuden henkilöinä loukkaantuvat mitättömän vähästä.
Itse toivoisin aivan toisensuuntaista liikettä. Itse haluaisin, että meidän yksityisyysnormimme menisivät enemmänkin paljon raaempaan jenkkisuuntaan. "Mikä on järkevin rajoituksin julkisesti tiedettävissä, keinolla millä hyvänsä, on myös julkisesti täysin puitavissa jopa raa'asti, niin kauan kuin susta ei puhuta suorastaan puppua niin että kunnianloukkauksen kriteerit täyttyvät."
Minusta tämä olisi paljon järkevämpi standardi kuin se hyssyttely mitä nyt tehdään. Ja estäisi paljon tehokkaammin tällaista nähdäkseni suorastaan epäperustuslaillista venkoilua valtaapitävien taholta.
Tarkoitan, ei se poliittinen vastuu voi olla vain yksi imagovaali neljässä vuodessa. Kyllä lehdistön ja erityisesti mielenosoitukseen valmiiden yksittäisten kansalaisten täytyy voida antaa kovaakin palautetta kesken vaalikauden, niin että se välttämättä näkyy.
Thhis was great to read
ReplyDelete