Taannoisessa Mafian tapaamisessa päädyimme keskusteluun yksityisyydensuojasta. En ollut aiemmin ajatellut, että moinen voisi olla erillinen liberaali periaate. Mutta kun nyt olen alkanut uskoa siihen, että oikeustaloustiede lienee yksi parhaista tavoista erottaa käyvät oikeudet käymättömistä, minut on taidettu sitä kautta käännyttää yksityisyydensuojan kannattajaksi.
Perusesimerkkinä oli Googlen kamera, joka vilkuili ihmisten aitojen yli. Saako noin katsella, vapaasti? Aiemmin olin sitä mieltä, että totta kai saa. Jollei halua tulla nähdyksi, pitää pysyä sisätiloissa. Mutta tosiaan, aika kallistahan se on suojautua joka puolelta näkemiseltä. Ylhäältäkin kun voi olla pilvenpiirtäjä vieressä, ja varsinkin satelliitilta joka kuvaa suoraan ylhäältä. Infrapunakameralta viime kädessä, joka näkee osin seinän läpi.
Ilman moista teknologiaa se riittäisi, että rakennetaan muuri tai pannaan verhot kiinni. Mutta tuon teknologian kanssa aletaan päätyä tilanteisiin, joissa on yhtäkkiä paljon kalliimpaa suojata yksityisyyttään suhteessa aiempaan tai varsinkin suhteessa kuvaajan kuluihin. Edes itselle arvokas yksityisyys ei ole suojattavissa, neuvoteltavissa, tai varsinkaan tehokkaasti neuvoteltavissa kun lauma läpivalaisukykyisiä paparazzeja saapuu paikalle.
Tuolloin päädytään oikeustaloudellisesti katsoen ongelmaan, jossa tehokkuus ei enää toteudu vain sillä että maksaminen allokoidaan "kuvauksen uhrille". Yhtäkkiä onkin järkevää kääntää taakka niin, että on oikeus yksityisyyteen, ja kuvaajan tulee erityisesti sopia/maksaa kuvattavalle. Nimenomaan sen takia, että teknologia on tehnyt suhteessa helpommaksi rikkoa yksityisyyttä kaipaavan haluja, ja kasvattanut myös transaktiokuluja niin että Coasen teoreemankin nojalla oletussääntöä tulisi muuttaa.
Joten, taidan kannattaa jonkinasteista yksityisyydensuojaa, yhtäkkiä. Järkitililläni. Se mun toinen aivolohko edelleen sanoo, että kaiken tiedon pitäisi olla täysin vapaata, ongelmineenkin; se mun luonnonoikeuspainotteisempi...
Tämä päättely ei kuitenkaan edelleenkään nähdäkseni muuta sitä kuinka liberaali tai illiberaali olen. Nimittäin, liberaalille on tärkeää, että a) on niin suuri valta omiin asioihin kuin mahdollista, b) ilman että loukataan tuolla vallalla muiden vastaavaa vapautta omiin asioihinsa. Tuo aina jättää tietyn harmaan alueen, jonka Coasen teoreema formalisoi, ja jonka tulkinnasta tässä tapellaan. Sen sijaan useimmat yksilönvapauteen liittyvät perusasiat ovat edelleen pitkälti väittelyn tuollapuolen, kun niistä jo tiedetään, että viimeistään lähitulevaisuudessa sen enempää tiukka luonnonoikeudellinen kuin utilitaristinenkaan/kontraktaristinenkaan ajatustapa eivät muuta niitä. Tyyliin, ihmisen omistajuus omaisuuteensa, yksilön itsehallinto, tai sopimusinstituutio, NAP:in kolmena perusosana.
Tuollaisia perusasioita muuttaisi vasta teknologia, joka tekee kuolemasta kivutonta ja muutenkin irrelevanttia, omaisuudesta irrelevanttia omalle pärjäämiselle sekä kannustimille kautta laidan, ja ihmisluonnosta sellaista että kaikki yhteisöllisen toiminnan ongelmat joihin nykyään tarvitaan sopimuksia ratkaisemaan ne tulisivat jotenkin automaattisesti ja kautta ajan halutuiksi, ilman ulkopuolisen valvoman sopimusten luomaa kannustinta.
Moinen teknologia ei ole tulossa ihan huomenna, joten nuo kolme simppeleintäkin libertaaripeukalosääntöä pysyvät voimassa hamaan tulevaisuuteen, hyvän yhteiskunnan rakennusaineksena. Ja jos sitten sattumalta joku päivä sattumalta syntyisikin semmoista scifi-teknologiaa, joka järkyttää näitä olettamuksia (kuten transhumanistien povaama kivuton kuolema ja uploadin takaama jatkuva backup omalle mielelle, samaan aikaan)... Sitten "murha" ei ehkä enää ole kuin rikesakon arvoinen teko, mutta sekin seuraa edelleen täysin liberaaleista periaatteista tuossa ympäristössä, ja se Oikea Murha jossa tuhotaan myös sun backup ja/tai pakotetaan jokin sun kopio kuolemaan kivuliaasti edelleen samoin periaattein pysyy merkittävänä rikoksena.
Minusta tuo scifi-ajattelu kertoo aika hyvin, kuinka kantavaa liberaali poliittinen ajattelu itse asiassa on: se kantoi meidät kuninkaanvallasta teollistumiseen, sitten tasoitti kansallisvaltioita, kantoipa meidät tietoyhteiskuntaankin enemmän kuin yhdellä tavalla, ja luultavasti kantaisi meidät myös post-/transhumanistiseen raamiin, ilman että perusperiaatteet muuttuvat olennaisesti. Käytännön politiikka voi muuttua ja sen pitääkin, kun teknologia kehittyy. Mutta perusperiaatteet—ymmärrys yksilön tarpeista ja hänen suhteistaan yhteiskuntaan, sekä niistä seuraavista kannustimista ja niiden toteuttamiseen vaadittavasta formaalista laista—eivät juurikaan muutu eikä niiden tarvitse. Jollemme me nyt sitten ihmisinä muutu radikaalisti, yhtäkkiä.
Jopa pahimman scifi-friikin on vaikea keksiä tilanteita joissa liberaalit perusolettamat eivät olisi se parhain rakennusaines yhteiskunnalle, sanotaanko 10000 vuotta tulevaisuuteen. Tuohon vaadittaisiin oikeastaan se, että nopealla tahdilla muuttaisimme tarkoituksellisesti, geenitekniikan ynnä muun kautta, itsemme käyttäytymään kuin jokin sosiaalinen hyönteislaji. Vaan kuka hullu sellaistakaan haluaisi yrittää? Kyllä meillä nykyään menee paljon paremmin kuin muurahaisilla tai mehiläisillä, juurikin koska yksilöllisyytemme on sopivassa tasapainossa tuon yhteisöllisyyden kanssa; ja koska seuraamme pitkälti liberaaleja poliittisia periaatteita, jotka sovittavat nuo melko hyvin yhteen.
Perusesimerkkinä oli Googlen kamera, joka vilkuili ihmisten aitojen yli. Saako noin katsella, vapaasti? Aiemmin olin sitä mieltä, että totta kai saa. Jollei halua tulla nähdyksi, pitää pysyä sisätiloissa. Mutta tosiaan, aika kallistahan se on suojautua joka puolelta näkemiseltä. Ylhäältäkin kun voi olla pilvenpiirtäjä vieressä, ja varsinkin satelliitilta joka kuvaa suoraan ylhäältä. Infrapunakameralta viime kädessä, joka näkee osin seinän läpi.
Ilman moista teknologiaa se riittäisi, että rakennetaan muuri tai pannaan verhot kiinni. Mutta tuon teknologian kanssa aletaan päätyä tilanteisiin, joissa on yhtäkkiä paljon kalliimpaa suojata yksityisyyttään suhteessa aiempaan tai varsinkin suhteessa kuvaajan kuluihin. Edes itselle arvokas yksityisyys ei ole suojattavissa, neuvoteltavissa, tai varsinkaan tehokkaasti neuvoteltavissa kun lauma läpivalaisukykyisiä paparazzeja saapuu paikalle.
Tuolloin päädytään oikeustaloudellisesti katsoen ongelmaan, jossa tehokkuus ei enää toteudu vain sillä että maksaminen allokoidaan "kuvauksen uhrille". Yhtäkkiä onkin järkevää kääntää taakka niin, että on oikeus yksityisyyteen, ja kuvaajan tulee erityisesti sopia/maksaa kuvattavalle. Nimenomaan sen takia, että teknologia on tehnyt suhteessa helpommaksi rikkoa yksityisyyttä kaipaavan haluja, ja kasvattanut myös transaktiokuluja niin että Coasen teoreemankin nojalla oletussääntöä tulisi muuttaa.
Joten, taidan kannattaa jonkinasteista yksityisyydensuojaa, yhtäkkiä. Järkitililläni. Se mun toinen aivolohko edelleen sanoo, että kaiken tiedon pitäisi olla täysin vapaata, ongelmineenkin; se mun luonnonoikeuspainotteisempi...
Tämä päättely ei kuitenkaan edelleenkään nähdäkseni muuta sitä kuinka liberaali tai illiberaali olen. Nimittäin, liberaalille on tärkeää, että a) on niin suuri valta omiin asioihin kuin mahdollista, b) ilman että loukataan tuolla vallalla muiden vastaavaa vapautta omiin asioihinsa. Tuo aina jättää tietyn harmaan alueen, jonka Coasen teoreema formalisoi, ja jonka tulkinnasta tässä tapellaan. Sen sijaan useimmat yksilönvapauteen liittyvät perusasiat ovat edelleen pitkälti väittelyn tuollapuolen, kun niistä jo tiedetään, että viimeistään lähitulevaisuudessa sen enempää tiukka luonnonoikeudellinen kuin utilitaristinenkaan/kontraktaristinenkaan ajatustapa eivät muuta niitä. Tyyliin, ihmisen omistajuus omaisuuteensa, yksilön itsehallinto, tai sopimusinstituutio, NAP:in kolmena perusosana.
Tuollaisia perusasioita muuttaisi vasta teknologia, joka tekee kuolemasta kivutonta ja muutenkin irrelevanttia, omaisuudesta irrelevanttia omalle pärjäämiselle sekä kannustimille kautta laidan, ja ihmisluonnosta sellaista että kaikki yhteisöllisen toiminnan ongelmat joihin nykyään tarvitaan sopimuksia ratkaisemaan ne tulisivat jotenkin automaattisesti ja kautta ajan halutuiksi, ilman ulkopuolisen valvoman sopimusten luomaa kannustinta.
Moinen teknologia ei ole tulossa ihan huomenna, joten nuo kolme simppeleintäkin libertaaripeukalosääntöä pysyvät voimassa hamaan tulevaisuuteen, hyvän yhteiskunnan rakennusaineksena. Ja jos sitten sattumalta joku päivä sattumalta syntyisikin semmoista scifi-teknologiaa, joka järkyttää näitä olettamuksia (kuten transhumanistien povaama kivuton kuolema ja uploadin takaama jatkuva backup omalle mielelle, samaan aikaan)... Sitten "murha" ei ehkä enää ole kuin rikesakon arvoinen teko, mutta sekin seuraa edelleen täysin liberaaleista periaatteista tuossa ympäristössä, ja se Oikea Murha jossa tuhotaan myös sun backup ja/tai pakotetaan jokin sun kopio kuolemaan kivuliaasti edelleen samoin periaattein pysyy merkittävänä rikoksena.
Minusta tuo scifi-ajattelu kertoo aika hyvin, kuinka kantavaa liberaali poliittinen ajattelu itse asiassa on: se kantoi meidät kuninkaanvallasta teollistumiseen, sitten tasoitti kansallisvaltioita, kantoipa meidät tietoyhteiskuntaankin enemmän kuin yhdellä tavalla, ja luultavasti kantaisi meidät myös post-/transhumanistiseen raamiin, ilman että perusperiaatteet muuttuvat olennaisesti. Käytännön politiikka voi muuttua ja sen pitääkin, kun teknologia kehittyy. Mutta perusperiaatteet—ymmärrys yksilön tarpeista ja hänen suhteistaan yhteiskuntaan, sekä niistä seuraavista kannustimista ja niiden toteuttamiseen vaadittavasta formaalista laista—eivät juurikaan muutu eikä niiden tarvitse. Jollemme me nyt sitten ihmisinä muutu radikaalisti, yhtäkkiä.
Jopa pahimman scifi-friikin on vaikea keksiä tilanteita joissa liberaalit perusolettamat eivät olisi se parhain rakennusaines yhteiskunnalle, sanotaanko 10000 vuotta tulevaisuuteen. Tuohon vaadittaisiin oikeastaan se, että nopealla tahdilla muuttaisimme tarkoituksellisesti, geenitekniikan ynnä muun kautta, itsemme käyttäytymään kuin jokin sosiaalinen hyönteislaji. Vaan kuka hullu sellaistakaan haluaisi yrittää? Kyllä meillä nykyään menee paljon paremmin kuin muurahaisilla tai mehiläisillä, juurikin koska yksilöllisyytemme on sopivassa tasapainossa tuon yhteisöllisyyden kanssa; ja koska seuraamme pitkälti liberaaleja poliittisia periaatteita, jotka sovittavat nuo melko hyvin yhteen.
No comments:
Post a Comment