Simareseptit

Nykyään jengi kyselee aika taajaan miten panen simani. Sen sijaan että kirjoittelen uudelleen ja uudelleen noita seinälle, kirjataas ne nyt kerralla ylös.

Peruskama

Esitoimina puhdistetaan ja desinfioidaan huolellisesti sammio sekä kaikki työkalut. Paras tapa on käyttää panemiseen tarkoitettuja puhdistusaineita, kuten dimetyylididesyyliammoniumkloridia. Kuitenkin myös simppeli kloriittiliuos toimii, kunhan sen sitten pesee tavallistakin huolellisemmin lämpimällä vedellä pois, niin ettei tule maku-, haju- tai varsinkaan terveyshaittoja. Erityisen tärkeää on pestä ja desinfioida sammion sisäpuoli, tiivisteet, ja ilmalukko; ilmalukon kohdalla myös varmistaa ettei pesun jäljiltä tipu mitään törkytippoja takaisin astiaan.

Resepti 1: Vahva sima

1. Laitetaan 30l käymissammioon 5kg pöytäsokeria, 2,5kg fariinisokeria ja pussillinen kiljupikahiivaa. Täytetään jatkuvasti sekoittaen kädenlämpöisellä vedellä miltei täyteen, muttei niin täyteen että hiiva kuohuessaan oksentuisi ulos vesilukosta. Kaiken pitää liuteta täysin veteen ekalla kerralla, eli se voi ottaa vähän aikaa.
2. Kun käymisliuos todella on liuos eikä enää sedimentoitumaan altista kuraa vedessä, pannaan huolellisesti kansi päälle ja ilmalukko sammion reikään. Tolla tavalla se käyminen lähtee varmimmin käyntiin muuten usein niin epähygieenisissä vessaoloissa ja vastaavissa, joissa on se vetiseen hommaan tarvittava viemäri myös aivan vieressä. Kun sen saa kunnialla käyntiin, hiiva nopeasti syrjäyttää ne vähätkin ikävät mikrobit jotka ehkä vahingossa päästit jo-desinfioituun sammioon. Ei tuu vahingossa mitään bakteriaalisia paskatauteja nääs sitten.
3. Annetaan käydä 3-4 vuorokautta, kunnes vesilukko pulpahtelee korkeintaan kerran minuutissa. Tärkein mittari ei ole aika vaan kaasuntuoton vähentyminen.
4. Lisätään neljä sitruunaa lohkoina, puristettaen niiden mehu huolellisesti joukkoon, ja jätettäen lohkot astiaan. Lisätään myös kaksiosaisen selvikkeen ensimmäisen pussukan sisältö, eli piihappoliuos. Sekoitetaan voimallisesti kunnes neste ei enää poreile, eli useampia minuutteja. Piihappo ei näkyvästi edes tee mitään hetkeen, mutta mikrotasolla se kaappaa ja vähän jopa polarisoi tiettyjä olennaisia proteiinikuituja. Askel on tärkeä, ja nopeuttaa myöhempää selviämistä tuntuvasti.
5. Annetaan levätä vuorokauden verran.
6. Lisätään selvikkeen toinen, isompi pussukka, eli kitosaaniliuos. Sekoitetaan huolettomasti, ei enää tarvetta voimalle. Nostetaan sammio jo valmiiksi jonnekin korkeammalle josta on helppo myöhemmin lapota juomaa alaspäin. Kitosaani on tässä se varsinainen hirviökirkaste. Se sitoutuu elektrostaattisesti toisesta päästään hiivan ja muun roskan pintaproteiineihin, sekä polarisoituna itseensäkin, niin että se auttaa hiivaa ja muuta roskaa tarttumaan palloiksi (flokkuloitumaan). Yhtäkkiä kaikki se roska vain parissa päivässä sedimentoituu käymisastian pohjalle; se aiempi piihappo auttoi sitouduttuaan sitä elektrostaattista prosessia joka nyt tapahtui. Ja kun se todella tapahtuu noin alhaisella molekyylitasolla, se pystyy todella viemään tosi nopeasti senkin kaman jota olisi vaikeaa suodattaa pois. Se laskeutuva matto sakkaa vieläpä itsesuodattaa tiellensä joutuvia alempia kerroksia…
7. Annetaan levätä 3-5 vuorokautta täysin liikuttamatta. Tällöin hiiva laskeutuu ja simasta tulee kristallinkirkasta.
8. Kirkastumisen aikana tai sen jälkeen sammiota ei saa liikuttaa vähääkään, jottei laskeutuva hiiva samenna juomaa uudelleen. Sima kannattaa pitää kannen alla jottei se ala varsinkin kesäaikaan syöttää hedelmäkärpäsiä, mutta kirkastuminen hyötyy silti ei-ilmatiiviistä kannesta ja muutamasta pinnan tuuletuksesta matkalla.
9. Lopulta lappoa juoma varovaisesti pinnalta lähtien, ja makeuta se keinomakeutusnesteellä maun mukaan. Sokeriekvivalentti 1,5l kolapulloon ois 100-120g makeeseen, ja puolet siitä kuivempaan. Jotkut hulluimmat alkkarit ei edes haluu makeutusta. Mun käyttämällä makeutusnesteellä toi kääntyy 7,5 millilitraksi per se maxipullo.
10. Jälkimakeutukseen voi tietysti käyttää myös tavallisia sokereita ja siirappeja, mutta juoman jäännöshiiva alkaa sitten hitaasti syödä niitä. Muodostaen taas hiilidioksidia. Varovaisesti tehtynä, juuri sopivan viileässä mutta ei kylmässä, viikko tuota prosessia suljetussa pullossa voi karbonoida juoman. Eli siis tuottaa siihen sen siman kuplivuuden. Mutta prosessi on aika herkkä lämpötilalle, ja siksi vaarallinen pullon räjähtämisvaaran tähden. Jos tuohon lähdetään, käytetään muovipulloa jotta mahdollinen vahinko rajoittuu nesteen vuotamiseen, sen sijaan että lasipullosta tulisi sirpalekranaatti.
11. Jos juomaa säilytetään pidemmän päälle, kansi on aiheellista pitää kiinni. Muuten ilman happi vähitellen hapettaa tiettyjen bakteerikantojen auttaen alkoholin etikkahapoksi; ts. juoman etikaksi. Pullotus tietysti estää myös tuon ongelman. Lisäksi pidemmän päälle pohjalle tippunut hiiva myös lopulta kuolee täysin, ja vapauttaa aika omituisia makuja juomaan. Pidemmässä sammiosäilytyksessä olisi siis toivottavaa lapota koko homma uuteen sammioon, sen sijaan että jätetään se olemaan "on the lees".

Resepti 2: Sitrusjuoma

• Tee muuten kuin ekassa reseptissä, mutta käytä sokeriksi pelkkää pöytäsokeria, ja hedelmiksi kaksi täysikokoista greippiä tai verigreippiä, neljä appelsiinia, sekä kaksi sitruunaa.
• Kun mukana nyt on greippiä, tämän reseptin kanssa pitää varoa lääkeinteraktioita. Greippimehu on yllättävänkin vahva P450-entsyymisarjan CYP3A4-isoformin inhibiittori. Se estää jo pienissä määrissä monien tuon maksaentsyymin kautta hajoavien lääkkeiden poistumista, ja sitä kautta voimistaa niiden vaikutusta. Tyypillisiä esimerkkejä olisivat ketiapiini (Ketipinor, Seroquel), sitalopraami (Cipramil, Sepram) sekä moni statiini (kolesterolilääkkeet). Lista myös jatkuu.

Resepti 3: Viikinkisima

• Samat mitat, mutta korvaa kaikki sokeri hunajalla, ja laita sitä hieman vähemmän. Ehkä 5kg tai sinnepäin.
• Korvaa hiiva sampanjahiivalla. Pari pussia, ettei siihen mene aivan loputtoman kauan kuitenkaan.
• Korkeintaan yksi sitruuna nyt, piristämään makua. Tässä se pitäisi laittaa välttämättä jo alkuperäisen käymisen osaksi.
• Tässä menee kauan aikaa ja se on kallista, joten on kannattavaa myös lapota se parin kuukauden päästä uuteen sammioon kirkastumaan lisää.
• Tässä voi olla jopa käypä idea jättää kirkasteet pois. Tai sitten vaikkapa mennä jo käymisen alkuvaiheessa lisätyllä bentoniitilla sekä piihapolla yksin (kaksin).

Huomioita

• Käymisvaiheessa hiiva tykkää lämpimästä, eikä sekään ole paha että lämpö on käymisastiassa epätasaista: tuolla tavalla sammiossa tapahtuu konvektiota, joka auttaa hiivaa pääsemään paremmin kosketuksiin sokerin kanssa. Niinpä lähellä oleva lämpöpatteri tai lattialämpö alla ei ole ollenkaan paha asia.
• Kirkastusvaiheessa lämpö ja varsinkin lämpötilagradientit ovat sen sijaan myrkkyä. Viileässä hiiva nimittäin menee luonnostaan horrokseen ja laskeutuisi vähitellen jopa ilman kirkasteen apua. Konvektio myös sekoittaa liuosta eli pitää toistaiseksi flokkuloitumattomat hiivasolut samentamassa lopputulosta. Niinpä juoma kannattaisi siirtää selviämään viileään tai ainakin kauas keskitetyistä lämmönlähteistä.

Variaatioita

• Jos haluaa päästä helpolla ja/tai saada vähän erimakuista juomaa, ne hedelmät voi puristella joukkoon jo käymisen alussa. Tuo lisää sitrushedelmien kuoresta ja valkoisesta aineesta tulevaa liukenemaa, jolloin juomasta tulee karvaampaa sekä samaan aikaan syvemmänparfyymista. Hintana on se että käymisliuoksen korkeampi happamuus lisää käymispäivien lukumäärää yhdellä tai kahdella, ja lisäksi kuohunta on suurempaa, niin ettei sammiota voi täyttää aivan niin täyteen.
• Jos reseptiä haluaa parantaa, oikeastaan sitten pitäisi mennä pienemmällä määrällä laadukkaampaa hiivaa, vähentää hiivaravinteiden määrää noista teollisten kiljuhiivapussien sisällöistä, ja siis käyttää hitaammin sekä alhaisemmassa lämpötilassa. Vaikka kokeiltu onkin ja parempaa tulee, eihän moinen hifistely meitä alkoholisteja niin kiinnosta.
• Varsinkin viikinkisimaa voi käymisen loppuvaiheessa maustaa katajanoksilla, katajanmarjoilla, puolukkasurvoksella, männynhavuilla, karpalosurvoksella, pihlajanmarjoilla ja sensellaisella. Pienillä määrillä kaikenlaista hapan–karvasta metsänantia. Varovaisesti. Greipissä on karvautta jo itsessäänkin, mutta onhan sitäkin lisätty ginin katajaisella lonkussa, ja hommaan drinkeissä kuluu myös tonic-vesi, jossa on äärikarvasta kiniinialkaloidia.
• Kaikkein hulluimmat saattaisivat maustaa jopa humaloilla. Niitä pitäisi käyttää karvasaineina tosi varovaisesti tämmöisiin keitoksiin. Keittää ensin veteen, ja annostella syntyvä "tee" huolellisesti juomaan loppuvaiheessa.
• Jos noita karvaita juttuja laitetaan enemmän mukaan, jotkut pitävät myös siitä että lisätään pieni hyppysellinen suolaa per lopullinen 1,5l pullo. Jos niin, sen suolan kannattaisi olla tylsintä ja suorinta ruokasuolaa. Merisuola vielä menisi, mutta pansuola ei: nimenomaan se ruokasuolan natriumkloridi on ainoa yleisesti saatavilla oleva syömäkelpoinen suola joka syrjäyttää karvautta, ja sitä kautta syventää juoman makua. Pansuolan ja vastaavien muut ionit tuottavat vain epämiellyttävää suolaista makua juomaan, ilman että vaikuttavat siihen karvauteen.

Apu- ja sivuaineet, niiden käyttö, ja niiden turvallisuus

Yllä kannustin jo käyttämään selvikkeitä simanteon nopeuttamiseksi. Monet kuitenkin pelkäävät että noista lisäaineista seuraa riskejä tahi ongelmia.

Väärin käytettyinä, tietyt lisäaineet voivat todella aiheuttaa vatsavaivoja. Mutta yleensä tuo tavara on kyllä harmitonta, ja sellaista että useimmat ovat juoneet sitä Alko-viineissään sekä Pirkka-oluissaan ongelmitta jo vaikka kuinka paljon. Ainoa todellinen ongelma tulee kun lähdetään kaltaiseeni alkoholistiseen käyttöön, niin että sitä tavaraa menee elimistön läpi täysin kohtuuttomia ja odottamattomia määriä. Niinpä, ajattelin sanoa pari sanaa myös siitä mikä ja miksi on turvallista siman megavedossa.

Kirkasteet

• Bentoniittisavi. Laitetaan mukaan ennen kuin käyminen edes alkaa. Sekoitetaan sekaan käymisen puolivaiheessa. Savi kiertää mukana käymisen aikana, ja vie kiertäessään mukanaan samentavia aineksia. Bentoniittia käytetään aika yleisesti osana valmisviinipakkauksia, mutta siman pikakäymisessä se ei ole erityisen toimiva kirkaste. Erittäin turvallinen kirkaste. En käytä. Kirkaste on kivipohjaisena vegaaninen.
• Piihappo; kolloidinen silika. Laitetaan sammioon heti primaarikäymisen loputtua, kun hiilidioksidi on vatkattu pois nesteestä, ja varsin pieninä määrinä. Ei ole itsessään järin tehokas kirkaste, mutta toimii yhdessä vaikkapa kitosaanin, albumiinin tai gelatiinin kanssa, koska tuottaa toisenmerkkisen varauksen mikropisaroissaan. Erittäin turvallinen kirkaste. Käytän. Kirkaste on kivipohjaisena vegaaninen.
• Kitosaani. Laitetaan mukaan käymisen loputtua, ja usein piihapon tapaisen toisenmerkkisen elektrostaattisen kirkasteen jälkeen. Varsinkin yhteiskäytössä on erittäin tehokas ja nopea kirkaste. Koska kitosaani on puhdistettua, voimakkaalla emäksellä käsiteltyä kitiiniä, yleensä äyriäisten kuorista, se on pääsääntöisesti turvallista. Kuitenkin, jos tuotantoprosessi olisi sattumalta kuraa, mukaan voisi tulla merenelävien proteiineja, niin että olisi olemassa kala-allergiariski. Eli parempi tässä ostaa laatua vaikka se vähän maksaisikin sitten. Käytän. Kirkaste ei äyriäis- tai muuten eläinperäisenä ole vegaaninen.
• Albumiini. Munanvalkuaisen albumiiniakin käytetään. Riskinä on muna-allergia, mutta se on vähäinen koska allergisoivia proteiineja on lähinnä keltuaisessa, joka muutenkin pitäisi jättää pois. (Keltuaisessa on lesitiiniä, joka sameuttaa ja sitoo, enemmän kuin kirkastaa.) Albumiinia käytetään kuten kitosaaniakin, mutta se on tuntuvasti hitaampi selvike, se pitää hämmentää tarkemmin käymisliuokseen, ja se kestää heikommin konvektiota selviämisaikana. En käytä. Kirkaste ei yleensä muna- tai joskus veriperäisenä ole vegaaninen.
• Gelatiini. Liivate käyttäytyy kuten munanvalkuaisen albumiinikin, kun se on ensin vain liuotettu kuumaan veteen ja sekoitettu liuokseen kunnolla. Se on kuitenkin myös yksi hitaimmista ja herkimmistä selvikkeistä. Voi mennä kuukausikin viileässä, tai kaksi, ennen kuin se puree; lopputuloksena kuitenkin on sitten yleensä täysin kristallinkirkasta tavaraa. En käytä. Kirkaste ei ole jänne- ja luuperäisenä vegaaninen.
• Pektinaasi. Entsyymi joka laitetaan mukaan ennen käymisen alkamista. Se pilkkoo marjojen ja hedelmien soluseinistä tulevaa pektiini-sokeria—sitä joka hyydyttää hillosokerissa hillon—pienemmäksi, niin ettei se samenna lopullista juomaa. Tätä ei käytetä jollei alkuperäisistä kilj…siman mausteista tule sitä pektiinisumua. Mutta jos sitä käytetään, se on jälleen täysin turvallista; vatsahapot denaturoivat tuon entsyymin proteiinina suorilta. En ole käyttänyt, mutta harkitsen juuri nyt kokeilevani, kun juoman hedelmäsisältö on lisääntynyt eikä se enää laskeudu niin nopeasti kuin aiemmin. Kirkaste nykyään yleensä uutetaan sienikunnasta tai levistä, eli se lienee vegaanista.

Pysäyttäjät ja säilömisaineet

• (Kalium)sorbaatti. Osa käymisenpysäyttäjää, ja säilöntäaine. Estää lähinnä homeiden ja muiden sienikasvustojen lisääntymistä. Jos juoma pitää pysäyttää tiettyyn sokeriasteeseen väkisin ja sitten säilöä se, ilman tätä ainetta ei selvitä. Itse kuitenkin simasieppona käytän juoman täysin kuivaksi. Haluan pitää sen myös elävänä siltä varalta että haluaisin jälkikäymisessä tuottaa siihen poreita. Eivätkä tällaiset yhdisteet bakteereita ja hiivoja tappavina oikein isommissa määrissä myöskään tee hyvää alkkarin suolelle. Niinpä, turvallisuudessa vähän rajalla, enkä siis itse käytä.
• Kalium(meta)(bi)sulfiitti. Toinen tyypillinen käymisenpysäyttäjän osa. Vielä sorbaattiakin rujompi säilöntäaine, koska kehittää rikkidioksidia ja on aika kova pelkistin. Sulfiitit ovat käypiä säilöntäaineita tarkkaan harkituissa määrissä varsinkin punaviinille, koska ne paitsi estävät tehokkaasti homeiden ja bakteerienkin kasvua, säilyttävät viinin värin. Kuitenkin, tässä ei nyt olla tekemässä mitään värikästä viiniä, ja on tunnettua että sulfiitit voivat aiheuttaa yliherkkyysreaktioita. Puhumattakaan mitä tekevät sitten suolelle taas. Niinpä, tää kama ei musta oo ihan turvallista, enkä siis itse käytä sitä koskaan.

Huomaamattomat lisät

• Hiivaravinteet. Hiiva on elävä elukka joka tarvitsee ravinteita ja vitamiineja. Sen kasvua lannoitetaan tyypillisesti (di)ammoniumfosfaatilla, urealla ja vastaavilla suoloilla. Eli siis enimmäkseen bioaktiivsella typellä ja fosforilla. Muutamilla vitamiineilla myös. Nuo kaikki ovat täysin harmittomia aineksia, mutta jos ne pääsevät osaksi lopullista juomaa sen sijaan että hiiva söisi ne ja häviäisi kuvioista, ne voivat aiheuttaa ikäviä makuvirheitä. Siksi olisi toivottavaa että kun käytetään pikahiivoja, käytetään ne sitten tarkasti ohjeen mukaan, sekoitetaan silloin tällöin käymisliuosta, ja annetaan sen käydä huolella loppuun. Muuten noita suoloja voi jäädä hillumaan. Ja siis, käytän kyllä taas, osana pikahiivojani; kiinnitän kuitenkin erillistä huomiota noihin.
• Raskasmetallit. Vaikka nykyään aika suuri osa vesijohtoverkostosta onkin korvattu muoviputkilla, isoissa putkissa on edelleen rautaa seosteineen, ja lähellä vesipistettä kupariputkia. Varsinkin kuumavesipuolella. Ihminen kestää nykyisiä pitoisuuksia suunnitellusti ihan hyvin, mutta hiiva välttämättä ei. Se on erityisen herkkä kupari-ioneille, niin että oikeastaan panoon kannattaisi käyttää hellalla lämmitettyä kylmää vettä. Itse en käytä, koska panen tällaista pikasimaa. Mutta jos panet yhtään pienemmällä määrällä hiivaa ja/tai annat levätä pidemmän aikaa ja/tai lisäät oluttyypillisiä makuja, vesijohtoveden kupari voi edelleenkin olla hienoinen ongelma. Se voi esimerkiksi auttaa sitä ikävää ilmiötä että käyminen "jää jumiin".
• Happi. Hiiva on siitä hilpeä elukka, että se osaa lisääntyä niin suvullisesti kuin suvuttomastikin, ja tehdä molempia niin aerobisesti kuin anaerobisestikin. Se yleensä vaatii himpun verran happea lisääntyäkseen, varsinkin suvullisesti, ja silloinkin kun kuivahiiva herää nukkutilastaan, se samoisista syistä vaatii hieman happea soluseiniensä tukevoittamiseksi. Niinpä, käymisen alkuvaiheessa olisi hyvä että käymisliuoksessa olisi runsaasti liuennutta happea. Itse teen tuon hätäisesti niin, että valutan veden sammioon korkeammalta, sekoittavasta hanasta. Mutta enemmänkin happea varmaan kannattaisi hämmentää/vatkata sekaan. Myöhemmin kun käyminen on alkanut, on taas yleensä ainakin hitaammilla hiivoilla toivottavaa että ne käyvät hapettomassa tilassa, vesilukon alla. Jopa pikahiivojen ohjeissa sanotaan ettei saisi käyttää tuossa tilassa, mutta sitten käytännössä me alkohuruäijät jotka ylipäänsä käytetään niitä kiljuhiivoja emme yleensä tuota juomiamme vessaa sanitaarisemmissa oloissa; tuolloin on yleensä tärkeämpää pitää vessapöpöt poissa sammiosta kuin tyydyttää avoimella kannella hiivan hapentarvetta.

Ainesten hankinta ja hinta

Puhdistusaine (<3€) tapasi löytyä Melkolta. Lienee siellä kuitenkin poistunut valikoimista; Saiturin pörssissä tai sen sisarkaupassa Tokmannilla sitä ehkä saattaisi vielä olla. Se on tosiaan ensi sijassa dimetyylididedsyyliammoniumkloridia, plus vähäsen tensidejä (saippuanomaisesti toimivia).

Itse siirryin jo desinfiointiaineena Lidlin versioon kloriitista (natriumhypokloriittiliuos jossa myös hieman tensidejä), kun sitä saa halvalla litrahintaan. Toi on sitten myös standardituote joka löytyy jollain nimellä kaikista kaupoista.

Jos lähellä on Lidl, sen halvempi pöytäsokeri ei maksa suunnilleen mitään (<50snt/kg). Vaikka eipä se muissakaan kaupoissa mitään kullanarvoista ole. Makeutusneste on tyyriimpää, mutta ainakin natsikauppani Cologran (<3€/pll) riittää runsaallakin annostelullani pariin kokonaiseen sammioon (~56l).

Fariinisokerin kilohinta on moninkertainen (~3€/kg), niin että se voi maksaa yli puolet simareseptistä yhtäkkiä. Tuo voi vaikuttaa reseptin valintaan joillekuille.

Vuodenajasta riippuen myös sitruunat ja eritoten greipit voivat mennä yllättäviin hintoihin. (Viime satsini maksoi yli 5€ yhteensä.)

Appelsiini on aika halpaa, ja sillä voi korvata reseptin mukaisesti suurimman osan sitruksesta.

Pika-/kiljuhiivan ja kirkastepussit saa yhtäläisesti Saiturin pörssistä kuin alkuperäisen toimittajan, Melkon, verkkokaupastakin. Melkolta saa muuten alennusta toimituskustannuksiin jos maksaa etukäteen. Itse olen suosinut hiivaksi SuperJetiä (4€), ja selvikkeeksi ihan vain Melkon Presto-Superselvike-pakkausta (3€). Kun nyt on myös kokeiltu Turbohiivaa, se herää nopeammin, mutta valmistuu selvästi hitaammin kuin SuperJet.

Samasta lähteestä pektinaasi maksaa alle kaksi euroa per sammio, ja bentoniittisavi alle neljä.

Sammiot olen jälleen ostanut Saiturin pörssistä. Ovat kansineen ja lukkoineen maksaneet 13€ per, eli halvempaa kuin edes nettikaupassa; kuin saippua.

Lopputulos

Näillä resepteillä päästään aika tarkalleen 14-tilavuusprosenttia sisältävään yhden sortin hedelmäviiniin. Se on laillista jopa vanhan lain kirjaimen mukaan, toisin kuin typerämpi kilju. Omaan käyttöön.

Ei ole gurmeeta sitten. Se menee helposti alas, ja taatusti on parempaa kuin yksikään kilju jota olet maistanut—poislukien ehkä aikainen teekkarihifistely—muttei tietysti pääse aivan varsinaisen Alkon viinin tasolle.

Tämä kama ei ikäänny hyvin, ainakaan jollet siirrä sitä paria kertaa pois sakan päältä.

Lähteekö simasta näkö?

No ei edes lähes. Jos jengi ois järkevää ja tietäis jotain biokemiastaan, tästäkään ei tarttis puhua, mutta kun…

Historiallisesti tärkein syy siihen miksi kotikutoista alkoholia pelätään on se että kieltolain aikaan et tiennyt mitä tilatessasi saat. Saatoit hyvinkin saada jopa puuspriihin sotkettuja tisleitä, jotka kyllä ovat hengenvaarallisia. Siksi pontikkaa varsinkin pelätään.

Toinen syy pontikan kanssa on se, että tietyistä käymisliuoksista kuten pektiiniä sisältävistä marjoista tuotetuista käytteistä hiiva eristää pieniä määriä metanolia, joka rikastuu ponupannussa ensitisleeseen. Tislaaminen ei sinänsä lisää metanolin määrää siitä mitä se on käymisliuoksessa, mutta jos ponuparta on niin epäeettinen että myy ensitisleen erikseen toisluokkaisena tuotteena, ja sinä niin köyhä että ostat sitä jatkuvasti, rikastunut metanoli jatkuvassa altistuksessa voi alkaa tuottaa neurotoksisia oireita.

Mun resepteillä ei ole mitään noita ongelmia. Niissä ei kertakaikkisesti ole mitään mikä alunperinkään tuottaisi metanolia, tai herra paratkoon rikastaisi sitä. Lähtöaineiden pektiinipitoisuudetkin ovat kertaluokkaa tai kahta alempana kuin edes Alkon viinissä. Niin ollen, jos näon lähteminen pelottaa, juo mieluummin tätä kuin Virallista Punkkua.

Ainoat terveysvaroitukset näissä resepteissä ovat, että 1) kun alkkarilla ei oo mitään ultrafiltraatiosysteemejä käytössä, aina jää vähän jäännöshiivaa juomaan, joka pullomäärissä sotkee edelleen sun suolen toiminnan, 2) greippiversiolla on ne lääkeinteraktionsa jossain määrin, ja 3) tää kama on optimoitu menemään niin helposti ja halvalla alas, että kenen vain maksa pian kirkuu.