Kappalejako ja välimerkit

Aikanaan yksi suurimmista mysteereistä minulle koulun äidinkielentunneilla olivat kappalejaon ja välimerkkien käsitteet. Siis tekstin jäsennys. Koska siihen ei ollut mitään ilmeisiä sääntöjä, ja lukemissani kirjoissakin näitä tehtiin vähän miten sattuu.

Ongelma ei nähtävästi ollut vain minulle ominainen, eikä myöskään ole mennyt reilussa kolmessa vuosikymmenessä mihinkään, sillä kun katsoo nykyistä nettikirjoittelua, jopa kaunokirjallisuutta, tämä puoli on yhtä sekaisin tai pahemmin kuin tuotokseni yläasteella. Somen ja privojen ollen pahinta.

Enkä nyt sano, että olisin mikään ihmeellinen oikeinkirjoittaja. Oikeastaan olen melko piittaamaton säännöistä. Käytän näitä tyylikeinoja jokseenkin kuten minulle itselleni sattuu kulloinkin sopimaan. Pilkutan psykologisesti. Mutta samalla uskon, että tällä tekstin rakenteistamisella on aidosti väliä, ja että se kantaa merkitystä. Esimerkiksi, että se kantaa pieneltä osaltaan niitä juoksevan puheen olennaisia merkityssisältöjä jotka eivät muuten välittyisi tekstiin; että rakenteinen teksti pystyy välittämään jotain jota puhe kenties ei edes voi, kuten argumentaation rangan.

Tämä ajatus on nähdäkseni nykyisessä nettipuheessa pitkälti hukkunut. Nyt tekstiä yleisesti tuotetaan ajatuksenvirtana, ja tuota TikTok-tyyliä pidetään jopa suotavana. Se on minusta paha virhe, sillä vaikka tuo tyyli voi toteuttaa klassisen retoriikan kolmesta hyveestä peräti kaksi, eetoksen (minä henkilönä) ja paatoksen (yleisön vakuuttaminen), logosta (fakta argumentin taustalla) se ei voi. Se ei voi lyödä asiapointtia perille samalla tavalla kuin suosimani tyyli.

Eli mikä se tyylini on? No, se on edelleen minun vaikea määritellä täsmällisesti, tai miten se kääntyy tekstuaalisiksi tyylikeinoiksi. Mutta pohjimmiltaan kyse on ajattelun jäsentämisestä puheeksi, ja sitä kautta tekstiksi. Kun pää liikkuu yhdestä keskeisestä ajatuksesta toiseen, vaihdetaan kappaletta niin että tuo muutos näkyy. Jos argumentti on laajempi, sulkeistetaan ylemmillä tasoilla se yhteenliittyviksi kokonaisuuksiksi, joilla on tiivistävä otsikko, siis luvuiksi. Alemmalla tasolla, ilmaistaan sivumietteet sulkeisina tai ajatusviivoilla, alisteiset pilkuilla, yhteenliittyvät pilkulla (kyllä, sarjapilkutan) tai puolipisteellä, peräkkäiset pisteellä tai muilla isoilla välimerkeillä, intention mukaan. Aina kuitenkin pitäen huolta siitä, että teksti lineaarisesti luettuna säilyttää jatkuvuutensa ja puheenomaisuutensa. Siitäkin huolimatta, että sillä nyt on ylimääräinen tekstuaalinen rakenteensa yllä.

Uskon vakaasti, että tämän sorttista ilmaisutapaa tulisi viljellä yleisessä some-puheessa. Ei tietenkään yksityisviesteissä yleensä, tunnepuheessa, rakkauskirjeissä, se olisi aivan liian steriiliä. Enkä todellakaan sano, että pitäisi aina seurata pilkkusääntöjä tai kaikkia Kotus:in tahi standardointiorganisaatioiden suosituksia. Itsekään en todellakaan seuraa.

Mutta valtaosan tuotetusta tekstistä, kun se kuitenkin on yritys jotenkin kertoa toiselle jotain tai vaikuttaa häneen, pitäisi olla mahdollisimman ymmärrettävää, ja käyttää kaikkia tyylillisiä keinoja kantaa aiotun merkityksensä. Jos se ei tee niin, kyse on epätehokkaasta kommunikaatiosta. Siitä että olet kommunikoivana ns. käsi tai jopa peelo. Sellaista pitäisi välttää.