Natsiluovutusasia

Sabine Leutheusser-Schnarrenberger suojelee saksalaisella byrokratiallaan Klaas Carel Faberia hollannin rangaistuslaitokselta. Tämä kamala natsi murtautui haudastaan ja hänen tuomiotaan pidättää edelleen natsikauhuisen Saksan viimeaikainen laillisuusbuumi, joka estää luovuttamasta moista ihmiskunnan vihollisia maahan jossa poltetaan hamppua joka toisessa kadunkulmassa.

"SS-joukoissa palvellut Faber tuomittiin Hollannissa vuonna 1947 elinkautiseen vankeuteen 22 juutalaisen murhaamisesta."

Murha on ikävä juttu ja siitä tulee tulla kova tuomio. Mutta nyt ihan oikeesti, kaikkienhan tulee tajuta että sodassa tehdään murhia. Niinqu aseella myös, eikä aina niin kirurgisesti. Ja että jopa pahimmissa sotarikoksissa olisi todella tyhmää sekä rauhanvastaista että loputtomiin syytettäisiin sotarikollisia. Ei niistä tule pitää; mutta eipä niitä myöskään pidä mieltää loputtomiin ihmissaastaksi. Sotarikolliset mielestäni tulisi mieltää pääsääntöisesti olosuhteiden uhreiksi kuten uhrinsakin, rangaista heitä melko kovasti tavallisen lain mukaan, mutta *ei* kuitenkaan erityisesti tai raunioittavasti. Eiköhän se olisi parasta, että sotarikollisenkin kohdalla hoidettaisiin homma tavalliseen tapaan, varoitettaisiin nuori siitä että ei ois oikein hyvä juttu tappaa miljoonia juutalaisia, ja sitten vain mennä eteenpäin, keskittyen ennaltaehkäisyyn kun nyt kuitenkin tiedämme jo paremmin?

Kyllähän meinaan meidänkin sisällissodassamme tai varsinkin jatkosodassamme me myös kansana kannatimme ja sitten myös teimme aika kamalia ja epäeettisiä juttuja. Semmoisia joita tulisi hävetä myös. Jos tuomitsisimme kansoja tai ryhmiä kokonaisuutena, me olisimme myös tulilinjalla. Vaikka talvisota olikin kait sankarillinen puolustussota, jonka voitosta meidän tulisi kansakuntana olla ylpeä, aivan yhtä varmasti jatkosota eri vaiheissaan on meille tosi nolo episodi, kun se on niin täydellisen varmasti ollut hyökkäyssotaa, valloitusta, ja suomalaista ylemmyydentuntoa myös. Ei edes kovin kaukana aidonoikeasta natsipaskuudesta. Kuten saksalaisella, meilläkin on omat syntimme kannettavana, jos kuvitellaan että uusi sukupolvi on vastuussa vanhan valinnoista.

Minusta uusi sukupolvi aina valitsee oman tiensä. Se voi erota vanhasta mielipiteeltään, ja rangaista vanhaa aivan pahimmissa asioissa. Mutta uuden sukupolven ei tule rangaista loputtomiin. Vain mitallisesti sekä armahtaen myös, toivottavasti. Varsinkaan näissä jälkikäteisissä tuomioissa ei ole saatavissa mitään hyötyä, nimittäin. Niin paljon kuin lapset voivatkin aina kiihkota vanhempiensa virheistä, ne virheet on jo tehty, eikä niitä voida enää estää rangaistuksin. Paras mitä voitaisiin tehdä on järkevä korvaus niille jotka ovat vielä elossa; ja se on paljon vaikeampaa kuin rangaistusöykkäröinti. Aivan vaikeinta on sen tajuaminen, että useimmiten ei pitäisi edes korvata mitään, kun se olisi kaiken väärinteonkin jälkeen *nyt* haitallista *kaikkien* yhteiselle hyvinvoinnille.

Niin se siis vain on: voi olla vain järkevää että tapponatsit ja vittupäät ylipäänsä jäävät rangaistuksitta. Siitä ei tartte tykätä. Natsien kanssa ei ole pakko olla tekemisissä. Mutta silti ylenmääräinen rangaistushalu jopa noita pahimpia tunnettuja väärintekijöitä kohtaan kääntyy helposti suuren enemmistön hyvinvointia vastaan. Länsimainen yhteiskunta paradoksaalisesti pärjää mielestäni niin hyvin juuri siksi, että se ei ole kostonhaluinen tai hankala; se rankaisee vain kun siihen on hyvä syy, ja estää yksityisen rankaisun joka usein menee yli. Sitä kautta se sitten myös vapauttaa erinäisiä massamurhaajia, pedofiileja, ja kaikkea muuta "mukavaa" -- ja hyvästä syystä. Niin paljon kuin tunne puhuukin sitä vastaan. Tässä järki ylittää tunteen ja lopulta johtaa hyviin tuloksiin.