Tuli tässä mieleen, että kun kerran jälleen ehdolla ollaan, pitäisi varmaan vähän puhua yleisesti laista ja siitä miten minusta lainsäätäjän tulisi ajatella siitä. Sehän kuitenkin se kansanedustajan todellinen työ ja rooli on: säätää ja hallinnoida lakia ylimmällä tasolla. Minusta tuosta puhutaan yleensäkin aivan liian vähän. Oikeastaan vain ne kansanedustajat jotka sattumalta ovat myös lakimiehiä tuovat tämän näkökulman esille, edes vähän.
Minusta kansanedustuslaitoksen ensisijainen tarkoitus *ei* ole säätää yksityiskohtaisia lakeja, *eikä* edustaa suoraan kansan tahtoa. Eiväthän kansanedustajat voi samalla tavalla olla asiantuntijoita kaikista mahdollisista yksityiskohdista kuin säädöksiä tuottavat ministeriöt, eivätkä myöskään arkipäiväisen lainkäytön asiantuntijoita kuten tuomarit. Näillä kolmella valtiomahdilla nähdäkseni on tietty työnjako, sen lisäksi että kunkin niistä tulisi myös vahtia (ja voida tehokkaasti vahtia) muita samaan aikaan. Tuossa kuviossa nähdäkseni kansanedustajan tehtävä ei ole mikromanageroida yhteiskuntaa lain kautta, vaan enemmänkin kanavoida yhteisön arvopohjaa hieman yleisluontoisemmilla laeilla. Niiden täsmällinen merkitys tulisi jättää virkamiesten hiottavaksi säädöksissä, ja tuloksena olevan lain tulkinta sitten tuomiovallan käsiin.
Toki kaikkien näiden askeleiden välissä tulisi olla tehokasta ja monimuotoista takaisinsyöttöä. Homman ei pitäisi mennä niin että lait vain valuvat alas Arkadianmäeltä ensin ministeriöön ja sitten tuomarien käsiteltäväksi. Tämän päin vastoin pitäisi olla aivan toisella tavalla monensuuntaista vuorovaikutusta kuin nykyään, ja kaikkien hallintomahtien tulisi osallistua siihen. Tuomiolaitoksen myös tapaoikeudesta lähtevällä takaisinsyötöllä ja perusoikeuksien/perustuslain kovakätisellä ylläpidolla. Hallinnon virkamiesten ammattitaidollaan, tietämyksellään ja finessillään. Eduskunnan lähinnä kääntäessä kansan vallitsevat arvot mahdollisimman pieneksi ja välttämättömäksi säännöstöksi, Laiksi, jonka mukaan normaali-ihminen voi intuitiivisesti toimia oikein ja pelkäämättä joutuvansa sitten lainkäytön kohteeksi.
Nykyään näin ei ole, ja viittaan tässä hienoon TED Talkiin, jossa asianajaja Philip Howard näyttää kuinka vielä paljon pahemmin jenkkilaki meni tässä pieleen: http://www.youtube.com/watch?v=IWdzrZdRa38 . Suosittelen ehdottomasti että kaikki katsovat tuon kuvauksena siitä mihin meilläkin nopeasti ollaan menossa, kun kuvitellaan että laki voisi saattaa meidät utopiaan jos vain olisi tarkka ja täsmälleen oikea, ja kun kuvitellaan että kansanedustajien rooli on suoltaa lakia jokaiseen mahdolliseen tarpeeseen koko ajan lisää. Sen sijaan että rooliksi käsitettäisiin enemmänkin tietyn lain kokonaisuuden ja arvopohjan ylläpito sekä varovainen, järkiperäinen muokkaaminen.
Minun näkemykseni lainkäytöstä on siis hyvin erilainen kuin miten se nykyään toimii, jopa meillä, sinänsä (vielä?) varsin hyvin toimivassa Suomen tasavallassa. Ehdokkaana haluaisin ajaa hiljaista muutosta siihen suuntaan, että eduskunnan deliberaatio ei enää olisi loputonta tappelua yksityiskohdista, lähtien hyvinkaivetuista retorisista poteroista, vaan siirtyisi hieman korkeammalle tasolle. Arvoihin, periaatteisiin ja yleiseen lain hoivaamiseen, siitäkin huolimatta että omat arvoni ovat vähemmistössä ja siksi häviäisivät taatusti 80-90% äänestyksistä lopulta. Niin että se noudattaisi tervettä maalaisjärkeä ja käypää, puolueetonta tutkimusta samaan aikaan. Että se olisi ensin ohjeistavaa, ja sitten vasta viime kädessä rankaisevaa. Että vain pahimmista rikoksista ylipäänsä rangaistaisiin kovasti -- olen vielä nykyistäkin helläkätisemmän, joskin toisissa suhteissa äkkipikaisemman ja suoraviivaisemman lain kannattaja, kun uskon että se parantaa yhteiskuntaa enemmän kuin nillitys kovista rangaistuksista ja vastaavista näennäisistä "ratkaisuista".
Tällainen järkiperäinen, arvopohjainen ja tiedollinen lähestymistapa on tietysti liberaalille tyypillistä idealismia. Sellaista, joka haittaa poliittisia vaikutusmahdollisuuksia, kun se sulkee lehmänkaupan pitkälti pois yksittäisissä asioissa. Sen takia on hyvinkin mahdollista, että jo sen takia en tulisi valituksi, vaikka olisin näkyvämpikin ehdokas. Ja jos tulisin, en saisi sitä tukea joka kaivataan asioiden tehokkaaseen ajamiseen. Ehkä... Toisaalta, tältä ajatuspohjalta on myös helppo vaikuttaa moneen suuntaan samaan aikaan ja kerätä koalitioita, silloin kun nuo erityisintressit tai suuret tunteet eivät tule liikaa tielle. Kenties jopa toimia arvovaikuttajana, silloin tällöin.
Sikäli kuin en tule valituksi, olisi hienoa jos tästäkin pikku blogauksesta joku valittu sitten ottaisi onkeensa. Sillä nykyään tällaista yleistä, avoimesti arvopohjaista, järkevää, puoluelinjat ylittävää keskustelua ei ole eduskunnassa. Lainkaan. Ei yhdessäkään niistä kymmenistä täysistunnoista joita olen katsonut tähän päivään, vaikka aiemmin niitäkin on todennetusti ollut. Tuo suunta tulisi mielestäni ehdottomasti kääntää, jollemme halua siihen nillityshelvettiin josta Howard tuossa ylläviittaamaassani videossa niin osuvasti puhuu, jenkkilain kohdalla.
No comments:
Post a Comment