Veroistako työttömyyttä?

Viime aikaisissa vaalitenteissä moni oikeistolainen on painottanut veronalennusten merkitystä työllisyyttä lisäävänä tekijänä, kun taas vasemmistolaiset väheksyvät selitysmallia. Heikki Patomäki meni jopa niin pitkälle, että väitti verotuksen olevan täysin merkityksetöntä työllisyydelle: voitto se on se pienikin voitto, joka verotuksen jälkeen jää käteen.

Itse olen yllättäen aiheessa taipuvainen kannattamaan Patomäen analyysia, joskaan se ei selvästikään ole koko totuus. Sehän ainakin tiedetään, että verotus joka kohdistuu suoraan liikevaihtoon tai reaalisiin suureisiin, voi tuottaa kynnyksiä ja kertaumia jotka vaikuttavat työllisyyteen. Voittojen ja tappioiden differentiaalinen verotus on myös pumppu, joka tuottaa epäneutraaleja tuloksia ajan yli.

Mutta jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi että koko verokiila tulee proportionaalisesta palkkaverosta, ja että yritystuloverot, alvit ynnä muut tavalliseen tapaan ovat tehokkailla markkinoilla ekvivalentteja sen kanssa, ei ole mitään selvää kanavaa jonka kautta kasvava verotaakka yhdessäkään näistä veromuodoista alentaisi työllisyyttä. Ainahan nimittäin voi tarjota alhaisempaa nettopalkkaa kunnes vaihto jälleen kannattaa. Työntekijä ja työnantaja ovat molemmat tämän jälkeen köyhempiä, markkinaelastisuuksien määrämässä suhteessa, mutta jollei palkassa törmätä johonkin kiinteään rajaan, itse vero sinänsä ei estä palkkaamista vaikka sen aste lähentelisi 100%:aa. Lisäksi, tottahan julkinen sektori sitten laajentuessaan pystyy myös palkkaamaan lisää porukkaa töihin, joskin epäilemättä kehnommalla (reaali)palkalla.

Tutkimus näyttäisi tukevan tätä näkökulmaa. Niin luonnollisissa kokeissa kuin poikittaistutkimuksissakin kokonaisverokiila ja työllisyys korreloivat melko heikosti, ja mitä muistelen joskus nähneeni lukuja, prosenttiyksikön nettoalennus veroissa nostaa rajalla työllisyyttä, olosuhteista riippuen, vain 0.2-0.5%-yksikköä. Samoin, Tanskan flexsecurity-malli kertoo, että varsin korkeitakin työllisyysasteita voidaan tavoittaa äärimmäisen kireästä verotuksesta huolimatta. Tarkemmassa ekonometrisessa analyysissa näyttäisi vielä, että selittävin tekijä työttömyydelle on sääntelyn, kehittymättömien työmarkkinoiden sekä rakenteellisten tekijöiden tuottama kitka työmarkkinoilla.

Tällainen aineisto tukee omaa kuvaani, jossa verotuksella on kolme haitallista vaikutusta talouteen. Ensinkin, se ei tosiaan aiheuta selviä kannattavuusrajoja jotka suoraan tuottaisivat työttömyyttä, mutta se kyllä kertauttaa kaikkia niitä luonnollisia ja luonnottomia portaita joita muuten kohdataan. Niinpä minimipalkka yhdessä 50% veroasteen kanssa on lonkalta heittäen likimain sama kuin kaksinkertainen minimipalkka. Hinta- ja muusta sääntelystä sitten tiedetään, että se aina ja kaikkialla työntää markkinat epätasapainoon, eikä meillä ole siitä puutetta. Irtisanomissuoja tulee tässä heti seuraavana mieleen, kuten tulee sekin että vahva viimekätinen sosiaaliturva nostaa varsinkin matalan tuottavuustason työn suhteellista varaushintaa. Ei olekaan ihme, että verotus tuntuu vaikuttavan työllisyyteen lähinnä Euroopassa, jossa sääntelykin on kireää.

Erityisesti pienyrittäjyyden kohdalla tässä pitäisi muistaa lisäksi pari asiaa. Varsinkin alkavalla yrittäjällä on niskassaan mittavat riskit, jotka pitäisi pystyä kantamaan hyvin epätäydellisten luottomarkkinoiden avulla. Verotus kertauttaa näitäkin: alkupääomaa ei saa loputtomasti, eli jos toimintakulut paisuvat verotuksen takia kaksinkertaisiksi, on puolet vähemmän aikaa saada yritys tuottamaan. Lisäksi meillä riskiä kasvattaa vielä hullu lainsäädäntö, jossa epäonnistua saa vain kerran, ja sitten on pysyvässä velkaloukussa. Tuon takia ihmettelenkin kovasti, miksi näissä vaaleissa juuri kukaan itseni ja Johannes Koskisen lisäksi ei ole maininnut yksityistä konkurssia uudistusmahdollisuutena, tai puhunut esimerkiksi positiivisen luottotiedon mahdollisuuksista.

Toisekseen, diskriminatiivinen verotus tuottaa tunnetun kuolleen painonsa, joka vähentää ihmisten hyvinvointia. Tällä ei ole sinänsä paljonkaan tekemistä työllisyyden kanssa, mutta se kyllä saattaa yhteiskunnan kehnompaan asemaan samalla BKT-tasolla. Vähempikin tulo voisi riittää, jos se voitaisiin käyttää tehokkaammin, ja kun tämä pätee a fortiori viimekätiseen sosiaalitukeen, eli siis työn lopulliseen varaushintaan matalapalkka-aloilla, niin...

Ja kolmanneksi, verotus on pois investoinneista sekä eritoten niiden tuottamasta kasvusta, koska julkisen sektorin investointiaste tuppaa olemaan yksityistä alhaisempi, ja tehdyt investoinnit tuntuvasti tuottamattomampia. Kasvulla kyllä jälleen tällaisissa kitkaisissa, politisoituneissa ja säännellyissä järjestelmissä kuin omamme on se vaikutus, että se ylittää sellaisia nimellisiä jäykkyyksiä joiden avulla uuskeynesiläiset mikromallit selittävät työttömyyttä. Plus tietty pitkällä aikavälillä reaalinen kasvu auttaisi pärjäämään pienemmälläkin nimellisellä palkkasummalla, jälleen.

Niinpä nähdäkseni on samalla selvää, että verotus on huomattavan haitallista taloudelle, kuin että se itse asiassa ei ole ensisijainen työttömyyden syy. Hyvinvointia ja työllisyyttä pitäisi siksi käsitellä kahtena erillisenä asiana, ja verotusta tekijänä joka vaikuttaa selvästi enemmän ensimmäiseen kuin jälkimmäiseen.