Sananvapaus vs. tekijänoikeus

Tuli juuri uutisia, että Matti Nikin sakkotuomio tekijänoikeusrikkomuksesta pysyi voimassa. Hovioikeus perusteli kantaansa sillä, että kehno parodia ei tässä riitä sananvapausperusteena ylittämään Pelastakaa Lapset ry:n tekijänoikeudellista intressiä.

Voisikohan joku kertoa minulle missä nämä tuomarit ovat lukeneet lakinsa? Moni onkin jo kommentoinut sitä kuinka järjetön tämä päätös on perusoikeuksien näkökulmasta: eiköhän kuitenkin parodian onnistuneisuus ole irrelevanttia sen kannalta onko se suojattua? Ja eiköhän tällainen ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä poliittinen keskustelu ole juuri se ensisijainen asia jota tällaiset reiluun hyödyntämiseen liittyvät poikkeukset pyrkivät immateriaalioikeudessa suojaamaan? Ja niin edelleen.

Itselleni tässä on kuitenkin häkellyttävintä se, että tuomareilta menee täysin ohi, miksi tekijänoikeus ylipäänsä on olemassa. Sen perusteluhan liittyy immateriaalityöntekijän odotukseen siitä, että työn tuloksella voi elättää itsensä, ja sitä kautta yhteiskunnalliseen kannustimeen tuottaa uutta materiaalia yleisön saataville. Missä kohtaa Nikin parodia on muka loukannut tätä perusperiaatetta? On nimittäin sataprosenttisen varmaa, ettei kyseinen parodia ole käypä korvike alkuperäiselle tai kilpaile sen kanssa. Aivan yhtä varmaa on, että Nikki ei olisi tilannut kyseiseltä tekijältä uutta, erinäköistä parodiasaittia, kun tottahan homma menee pieleen jos saitti ei näytä samalta. Ja onpa lievästi sanoen uskomaton ajatus sekin, että mahdollisuus myydä kopio lookista Nikille jotenkin olisi vaikuttanut Pelastakaa Lapsen ry:n kannustimiin luoda saitistaan tietynnäköinen—vai yrittääkö joku oikeasti väittää että PeLa olisi joissain oloissa suostunut moiseen tai antanut sen vaikuttaa toimintaansa? Nikki ei tässä edes rikkonut sitä ainoaa pientä sirpaletta tekijänoikeudessa, joka on tarkoitettu muuhunkin kuin kannustamiseen, eli moraalisia oikeuksia.

Niinpä hovioikeuden päätöksessä ei ole kyse pelkästään kyvyttömyydestä ymmärtää kuinka tärkeää sananvapaus on: Nikin sananvapaus ja PeLa:n tekijänoikeushan eivät edes olleet ristiriidassa tavanomaisen tekijänoikeuden tulkinnan mukaan, jolloin minkäänlaista tasapainotusta kyseisten oikeuksien välillä ei olisi tarvinnut tehdä. Todellisuudessa päätöksestä näkyykin, että tekijänoikeutta ei enää tulkita järkevällä tavalla, vaan se on laajentunut järkiperustelunsa ulottumattomiin. Siinä ei enää ole kysymys kannustimesta tuottaa, vaan ehdottomasta omistajuudesta tietoon. Tämä omistajuus tulkitaan nyt niin laajasti, että se menee perustuslaillisen sananvapauden yli, jopa tilanteessa jossa laki erityisesti takaa mahdollisuuden juuri tällaiseen sananvapauden harjoittamiseen, ja jossa ainoa mahdollinen haitta tekijälle sananvapauden käyttämisestä on mahdollinen kolaus tekijän maineelle, jälkikäteen, poliittisesti ajankohtaisessa keskustelussa. Hovioikeus siis päätyi siunaamaan omistusoikeuden tahrattomaan imagoon. Kuinka paljon surkeammin lakia oikein pitää tulkita, ennen kuin virhettä pitää epäillä tahalliseksi?