Mikä tekee oikeistohipin?

Yksi vanha ja mielestäni aika osuva kuvaus libertaareista on, että olemme oikeistohippejä. Talouspoliittisesti siis vähäisen säätelyn ja alhaisen verotuksen kannalla. Mutta toisaalta taas myös haluamme huumeemme puhtaina lähikaupasta, seksimme napaisuudesta stressaamatta, ja tietomme sekä kulttuurimme juuri semmoisena moniarvoisena sekamelskana kuin se on luonnostaan tullakseen. Jotenkin itsestäni ainakin myös tuntuu, että tuotahan sen kaupunkien keskiluokkaisen elämäntavan juuri pitäisikin nykyään olla; porvarillista eikä sen osana edes ihan vähän paheellista.

On tietysti paljon tutkimusta siitä mikä tekee ihmisestä minkin aatteen kannattajan, mutta omasta näkökulmastani on silti hieman omituista mikseivät kaikki muutkin kaverini ole libejä. Kysymys ei voi olla tyhmyydestä, koska niin oikeistolaiset kuin vasemmistolaisetkin kaverini ovat varsin järkeviä. Moni demarikaverini väittää asiantuntevasti vastaan tulonjaosta, ja toisaalta kokkarikaverini vaikkapa homojen avioliitto-oikeudesta. Väärässähän he tietysti ovat, mutta kunnioitettavasti niin.

Silloin tulee ensimmäisenä mieleen, että tässä on pakko olla kyse jostakin elämäntapa- tai kulttuurierosta. Mutta kun ei se oikein niinkään mene. Samoissa bileissä nuo vastaväittäjäni liikkuvat, ja jakavat jopa hyvin samankaltaisen porvarillisen elämäntavan. Kaikenlaiset eturyhmäintressit ovat vielä kolmikymppisessäkin joukossa melko pienessä osassa, mitä perustulokeskustelusta vaikkapa piraattien sisällä olen ymmärtänyt, köyhempikin tajuaa että työmarkkinoiden pitäisi toimia nykyistä paremmin ja että tuo on pitkälti kiinni turhasta byrokratiasta, eivätkä useimmat pienen järkikeskustelun jälkeen osaa sanoa liberaalin ajatuksille vastaan juuri muuta kuin että ne eivät jotenkin tunnu omilta.

Niinpä olen jatkuvasti enemmän sitä mieltä, että syynä tähän poliittiseen eriytymiseen täytyy olla jonkinlainen puhdas kulttuurisen pelin tasapaino, jossa mielipiteet seuraavat pelin rakenteesta, tai kenties sisäsyntyinen taipumus tietynlaiseen tunteelliseen hahmotustapaan maailmasta. Perityt näkökulmatkin. Tämä kuulostaa ehkä kamalan triviaalilta, koska paljonhan näilläkin on aihetta jo selitetty.

Vaan ehkäpä se ei sittenkään ole aivan niin yksioikoista. Minusta suurin osa porvarillista, tavallista, suomalaista elämäntapaa sekä toisaalta abstraktimpia järkiperusteita puhuvat aika selvästi yleisvapaamielisen elämäntavan puolesta. Myös siinä talousaiheessa, jossa suomalaiset ovat vähemmän yhtenäisiä kuin ei-taloudellisessa yksilönvapaudessa. Silloin ei ole sanottua, että nykyinen poliittinen tasapainomme olisi jotenkin annettu tai muuttamaton. Päin vastoin kuvittelisin, että siihen kohdistuu jo merkittäviä, luontaisia paineita talousoikeistolaisen pullamössön suuntaan. Vaikka vain sen perustulon muodossa. Ja eritoten kun niin sanottu "luova luokka" joka jatkuvasti tulee tärkeämmäksi tarvitsee vapautta, sen molemmilla poliittisilla pääakseleilla.

En nyt ehkä menisi kanavoimaan Fukuyamaa tai Marxia, siinä että peli on jo voitettu, tai toisaalta välttämättä menossa tiettyyn suuntaan. Popperin sanoin, sellainen historisismi ei kuulu vapaan yhteiskunnan luonteeseen. Mutta jos tässä nyt aiotaan porukalla olla niinkin keskiluokkaista pullamössöä kuin nykyään kautta laidan ollaan ja pysyä edes vähän maailman mukana, ainakin minun on hieman vaikea nähdä miten se tapahtuisi menemättä pidemmälle oman aatteeni suuntaan. Noin niinkuin ihan luonnostaan.

Niinpä tekee mieli pitkästä aikaa herättää se vanha, optimistinen, valistusajan idea "kehityksestä". Minusta hieman tuntuu, että kaikesta sosiaalivaltiotouhuilusta ja kylmän sodan aatteellisesta ristiriidasta huolimatta, ehkäpä yhteiskunnallinen hyvinvointi ja taloudelliset realiteetit sittenkin vähitellen painavat meitä kaikkia kohti parempaa poliittistakin mallia. Ehkäpä se mikä tekee oikeistohipin lopulta tosiaan on se, että on vaikea olla kamalan eri mieltä siitä mikä todella johtaa hyvään ja toimivaan yhteiskuntaan.

The one day mistake

I might have royally fucked up my numerology as far as Anders Breivik's 2083 landmark goes. But even then, a little bit of extra numerology might not be too bad. Namely, this is what he tells us in his manifest:

We must rise and claim what is rightfully ours! By September 11th, 2083, the third wave
of Jihad will have been repelled and the cultural Marxist/ multiculturalist hegemony in
Western Europe will be shattered and lying in ruin, exactly 400 years after we won the
battle of Vienna on September 11th, 1683. Europe will once again be governed by
patriots.

Wikipedia, though, states that the Battle took place on the 12th. It's rather more authoritative with its references than Breivik, and even taking into consideration timezone issues -- nuh, the correction wouldn't fly. So we have a round 400 year timespan from Breivik which lands at the now-magical figure of 9/11, absent a single day. What does that tell a math-wannabe like me? Well...I think somebody's been dredging data, here.

1) There's no special significance to the year 2083 except that it's within the coming century, so it's a) probably an output of some kind of an algorithm and b) seems impending.
2) There's no special significance to September 12th either, yet it's historically related. So maybe it's an input?
3) 400 has a special significance, because it's a round number. So then have any other round numbers, at least from the 5-divisible up.
4) 9/11 does have a high, recent significance to anybody who doesn't live in the woods.
5) Leap days rarely interest people, eventhough they are technically significant, such that they are likely to be neglected when dredging for date data, but not when doing something genuinely meaningful.
6) One-off mistakes, even with well-documented, completely discrete, historical dates, are likely to be disregarded by the general public.
7) You have plenty of past massacres to work with, some of which have an amount of variance in their documented date.

I'd bet with this sort of a specification any skillful mathematician and/or programmer could find plenty of neat, round (start, timespan, end) triples for their apocalpyptic predictions/goals. Finding something as specific as a recently memorable date to match with them, such as 9/11, would be somewhat harder. Yet then again much easier if you allowed a single day of mismatch in the process.

Thus, now, I think Breivik's manifesto finally shows an aspect of heavy, purposeful planning. Not perhaps a combinatorial search for a pair of dates and a timespan. Perhaps just something beginning with his twisted intuition. But in any case, something that is purpose-bound and manipulative, instead of just being lifted from lunacy or mystique.

I think this finally convinces me of the fact that Breivik was very much sane and purposeful in his actions, instead of just being driven by irrational hatred or whathaveyou. Eventhough I'm not a big fan of heavy punishment, I think he deserves the maximum. And after that, he shouldn't be gauged by whether he's sane or not; he should be gauged by whether he retained his obvious willingness to kill/be a threat to other people for political reasons. Because that's what it now seems to me: a hit, and not an outburst.