Näissä julkisissa puolustuspoliittisissa puheissa usein unohdetaan kokonaisuus. Eli jospas minä nyt yrittäisin kertoa miksi minusta SAAB:in kokonaisrakaisu on kuin onkin se paras. Listaan alla päätöskirteerioni, kokonaisuudessaan.
SAAB Gripen 39 C on tavattoman halpa suhteessa muihinkin kilpailijoihin. Tarjottu E/F-malli ei niinkään, mutta jos tilaisimme sen, sen kustannus per kone laskisi seuraavalla vuosikymmenellä aika paljon sekin.
Erityisen tärkeää on se, että että Gripen on konetyyppinä varsin modulaarinen ja juoksevissa käyttökuluissaan halvin. Diskontatessa hankintahinta koneen odotetun eliniänsä yli, Gripen voittaa melkoisella marginaalilla kilpailijansa. Se sitten tarkoittaa, että annetulla kokonaiskustannuksella, saisimme materiaaliylivoimaa, joka on erityisen tärkeää pienelle maalle, voittoodennäköisyyden varianssin ollen meille erityisen olennainen minimoitava myös.
Gripen ei pysty kantamaan aivan yhtä paljon aseita kuin raskaammat kilpailijansa, mutta samalla se pystyy kantamaan riittävästi, ja kantokyky on E-sarjassa lisääntynyt merkittävästi jo. Myös ulottuvuus on lisääntynyt, polttoaineen kantavuuden lisäännyttyä 40% ja ilmaraamin ollen hiukkaisen laajempi.
Gripeniä pidetään yleisesti ottaen maailman parhaana elektronisen sodankäynnin hävittäjänä, siksi että se on alusta asti kehitetty tuota varten, se noudattaa modulaaristsa tietoarkkitehtuuria sen tähden, ja sen arkkitehtuuri on vielä avoinkin, niin että se kehittyy koko ajan viikko viikossa, toisin kuin kilpailijansa.
On myös jonkin verran näyttöä siitä, että nykyinen EW-taistelukyky ylittää dogfightissa vihollisen vastaavan, ja että tuo modulaariarkkitehtuurivalinta johtaa myös nopeampaan future-proofnessiin.
Gripenin tekninen kääntymisnopeusarvio lienee pienempi kuin F-35:n ja varsinkin Raphalen, eritoten koska sen thrust-to-weight-ratio on alle yhden. Mutta samalla se pystyy navigoimaan erittäin korkeita, täysin stallaavia angle of attackeja, by design. Se esim. kestettävissä kulmanopeuksissa lienee kovempi kuin kait edes F-22, eli on vähän epäselvää kompensoiko se energeetinen tai kineettinen etu kumpaakaan toiselle, edes suhteessa teknisesti kai t ylivertaiseen koneeseen.
Gripenit on sitten optimoitu lentämään noeasti alhaalla pohjoisessa puustossa. Pitkänmatkan tutkapeiton katveessa. Ne ovat pieniä, kuten mäntymetsä, ja on jo tieto siitä että Ruotsin ilmavoimat lentävät omalla alueellaan koneitaan *juuri* noin.
Lienee ilmeistä, että niitä koneita tulisi lentää strategian ja taktiikan puolesta juuri noin Suomenkin ilmatilassa. Oikeastaaan jopa edenemmän, koska itää kohti enemmän kasvava havupuustoalue.
F-35/F-22 tietty ei ole nähtävissä hävittäjästä. Koska häive. Mutta ne ovat kyllä nähtävissä koordinoidussa ilmatutkajärjärestelmässä, tietoa yhteistettäen. Varsinkin niissä matalataajuusilmatutkaverkostoissa, joita häivekoneiden ilmaisemiseen kaikki jo ovat rakentamassa.
Silloin olennaista ei ole se pystyykö lentokone itse ilmaisemaan toisen vastaavan, vaan pystyykö se yhdessä kokonaistutkajärjestelmän kanssa yhteentoimiessa löytämään uhkan. Tulevaisuudessa jatkuvasti paremmin myös.
Gripen lienee tässä parempi kuin edes F-22/F-35, koska se suunniteltiin niin paljon elektronisemmaksi ja modulaariseksi alunperinkin. Ja sitä vielä on parannetttu jatkuvasti.
SAAB:in ratkaisu on aika hieno siitä, että se komplementoi Suomen ikääntyvää maapohjaista tutkavalvontaratkaisua over-the-horizon-kyvyllä. Se että olisi pari (siis redundanttia) AWACS-tason, over-the-horizon-megatutkaa ja viestiliikennekeskusta muutenkin aika nettisentristen E-sarjan Gripenien koordinoimiseksi...ois järkyttävänkin hyvä strateginen lisä meitin puolustukseen.
