Olen viime aikoina miettinyt, olisikohan tätä haittojenvähennyshommaa mahdollista tehdä etänä. Ikään kuin verkkokauppatyylisesti. Olen tullut siihen tulokseen, että jos Posti vain suostuisi palauttamaan sopimuksella ruiskujätteen, olisipa hyvinkin, ja sitten etähaittojenvähennys voisi olla hyvinkin kiintoisa komplementti nykyisille toimipisteille.
Se mikä eniten kinnaa tässä bisnesideassani
on käytettyjen värkkien palautus. Koska nehän ovat odotetustikin aika tartuntavaarallisia. Jollakin ehkä 70%:lla käyttäjistä on hepatiitti-C, joka tarttuu ärhäkkäästi käytetyn neulan pistosta, eli jos tuollaista neulajätettä aiotaan amatöörien pakkaamana toimittaa takaisin, Posti ei oikein välttämättä hyväksy tai ainakaan tykkää. Voisi hyväksyeensäkin veloittaa preemiota joka ei ole kestävä.
Tämä on se juttu johon mun idea kariutuu ekana, jos kariutuu. Luultavasti siihen että postin biosäännöt on liian jäykkiä, tai siihen etten löydä keinoa hoitaa homma niiden sääntöjen sisälle.
Kuitenkin luulen, että minusta tämä ei tule olemaan kiinni. Meinaan, kyllä mä käyttäjiä osaan kannustaa, ja tuottaa takuuvarmat palautuspurkit (joiden postitus etukäteen ois laskettu mukaan malliin, aivan kuten irl-terveysneuvontapisteissäkin nyt). Etsisin alusta asti YK-postiunionin hyväksymät pakkaustavat biojätteelle, ja sellaiset että käyttäjä voi helposti täyttää paluupostissaan sen vaatimukset. En laskisi palautukseksi kuin täysin oikein, ohjeen mukaan pakatut palautukset. En hyväksyisi palautukseksi kuin normimuotoisen laatikon, jossa meidän printtaama yksilöity tarra; tuo mahdollistaisi senkin että ainakin osin väärinpakatut, Postin toimihenkilöä loukanneet toimitukset, voitaisiin saattaa rikostutkintaan. (Aika herkkä tasapaino, joo, mutta kyllä mä voisin niiden oikeinpakattujen kanssa luoda *täydellisen* luottamuksen ajan kanssa, samalla kun täydellisen *epäluottamuksen* väärinpakattujen.)
Yksi iso ongelma neulanvaihdossa on aina ollut se, että kun anonyymiys pitää väkisinkin säilyttää, ne meidän harvat neulanvaihtopaikat houkuttaa jengiä laajalta alalta. Silloin kuluja ei ole helppo kohdentaa, ja kun noin käy, maksajaa vaihtopaikalle ei ole aina ihan helppo löytää. Pääkaupunkiseudulla homma on enemmän tai vähemmän onnistunut, mutta muualla ei niinkään. Silloin haittojenvähennyksen ensimmäinenkään perusajatus ei alueellisesti toteudu.
Postitse toteutettu neulanvaihto korjaisi tämän ongelman, koska vaihtotavara toimitettaisiin aina tiettyyn postinumeroon. Postinumeroalueet myös ovat kuntarajoja seuraavia. Niinpä kulutkin ovat kohdennettavissa tarkemmin kuin paikalla-asioinnissa. Eivätkä pohjoisen kunnanisät pääsisi edes tässä väittämään, etteikö kunnan alueella ole käyttäjiä lainkaan: totta kai on jo kunnan alueella oleviin postinumeroihin kerta tarvitsee toimittaa näinkin hasardia kamaa.
Perinteisissä terveysneuvontapisteissä pyöritellään aika paljon peukaloita, odotettaessa asiakasta. Näin siksi, että palvellaan asiakaskuntaa joka tulee paikalle vähän säästä riippuen, tai sitten ei tule. Asynkronisessa postipalvelussa taas tarvitsee vain olla riittävästi työvoimaa keskimäärin purkamaan palautetut ja pakkaamaan uloslähetetyt värkit. Työvoima voitaisiin hyödyntää täysin, ilman tyhjiä aikoja, eli sitä tarvittaisiin vähemmän.
Lisäksi tällaiseen varastotyöhön ei tarvittaisi kummoista koulutusta, niin että työvoimakulut vähenisivät kummasti. Ihan mikä vain ei toki menisi, mutta pahimmillaan ainakin pakkaustyöhön voisi helposti kouluttaa jopa vajaatoimintaista työvoimaa. Jos noin tehtäisiin, tämä olisi yksi uusi mahdollinen paikka työvoiman erityissegmenteille, ja työvoimasta säästetty raha voitaisiin käyttää mahdollistamaan (kenties korkeatkin) postimaksut jotka toimintaan luontaisesti kuuluisivat.
Terveysneuvontapisteet ovat matalan kynnyksen pseudonyymejä paikkoja jo nytkin. Mutta niihin kuitenkin pitää tulla näyttäytymään, eivätkä kaikki halua tehdä niin. Varsinkaan alaikäiset käyttäjät eivät usein pääse paikalle, koska on yleisesti tiedettyä että meikäläisessä systeemissä lastensuojelulaki ajaa kaiken yli. Kun järjestelmä vaatii jatkuvasti että lapsesta tehdään päihteenkäytössään lasu-ilmoitus, ja että vaihtopalvelut muutenkin rajataan täysi-ikäisille, maamme suhteessa masentavankin iso suhteellinen alaikäiskäyttäjien segmentti jää palvelematta lähes täysin.
Etämyyntinä tätä ongelmaa ei tarvitsisi olla, koska mistäs me yksilön iästä tai muustakaan elämäntilanteesta sitten tiedettäisiin. Toki haluttaisiin tilastointiin ikä, mutta voitaisiin legitiimisti antaa myös se vaihtoehto että "en halua kertoa". Paikan päällä terveydenhuoltohenkilökunnalla ei ole tuota vaihtoehtoa, mutta etänä voisi olla. Sama periaate voisi auttaa anonymiteettiä muidenkin sellaisten ryhmien kanssa, jotka eivät tohdi nykyisellään vaihtaa vermeitään.
Suomessa terveysneuvontaa ja sen taustalla vaikuttavaa haittojenvähennysajatusta on itse asiassa sovellettu varsin kokonaisvaltaisesti. Ei vain niin, että vaihdetaan värkkejä, vaan niin että neulanvaihtoon on yhdistetty yleisempää sosiaali- sekä terveysneuvontaa, on pidetty huolta vaikkapa asunnottomuusongelmista, ja kaikenlaista muuta. Terveysneuvontapisteet, varsinkin etelän ruuhkaseuduilla, ovat yrittäneet—ja ovat pystyneetkin osin—toimia pelkän neulanvaihdon lisäksi myös kontaktipintana päihdehuoltoon sekä sosiaalitoimeen. Paikkana jossa piikkihuumetta käyttävä ei vain vaihda vermeitään, vaan jossa hänestä saadaan koppi muuhun psyko-fyysis-sosiaaliseen hoitopolkuun.
Etätoiminnoissa tämä terveysneuvonnan puoli luultavasti ei olisi suoraan toteutettavissa. Olisi jopa odotettavissa, että etäneulanvaihto kilpailisi kokonaisempien terveysneuvontapisteiden kanssa, ja sitä kautta vähentäisi kokonaisvaltaisen terveysneuvonnan saatavuutta.
Siksi luulisin, että vähintäänkin etävaihtoon pitäisi yhdistää verkkotuki noissa muissakin perinteisissä terveysneuvonnan puolissa. Mahdollisuus jutella aihetta tuntevien kanssa netitse, ja vaikkapa mahdollisuus ohjata normiterveydenhuollon puolelle nettikeskustelusta. Tuollainenkin keskitetty apukin kun olisi sinänsä halvempaa järjestää kuin se että joku istuu paikalla tietyssä fyysisessä terveysneuvontapisteessä, ja sitä kautta olisi kustannustehokkaampaa järjestää ainakin tuo ensipuoli tarvittavasta neuvonnasta sekä hoidosta.
Viimein, kyllä niitä kunnon terveysneuvontapisteitä edelleen pitäisi olla, laajaltikin. Neulaposti tai nettineulahoitsu ei voisi koskaan korvata henkilökohtaamista. Mutta ehkäpä tässä voitaisiin tehdä työnjako, jossa pienemmät ja suoraviivaisemmat jutut hoidettaisiin postitse ja/tai netitse, ja sitten synergistisesti sitten ohjattaisiin tarpeen vaatiessa lähimmälle isommin sekä laajemmin osaavalle taholle? Ainakin minusta tuo kuulostaisi kustannusvaikuttavalta—ja jopa toimivammalta käyttäjälle jossain Pohjoisessa kuin nykyinen…
Viimeisimmillä terveysneuvontapäivillä Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Elina Kotovirta vieläpä peräänkuulutti uusia verkkoratkaisuja haittojenvähennykseen. Itse epäilen, että käyttövälineiden nettivaihto voisi olla ensimmäinen ja olennaisin sisäänheittotuote tässä.
Nimittäin, niinhän se on päiväkeskuksissakin ja kaikissa muissakin haittojenvähennyskanavissa. Ensin houkutellaan sillä että saa puhtaat värkit, ja sitten siinä sivussa tarjotaan muita palveluita sekä apua. Samoin voisi olla verkkopalvelussakin: kun tilaat värkkisi, voitaisiin hieman kysellä tarvitsetko (verkossa tai muualla) lisäapua elämäntilanteeseesi. Tuolla tavalla ne uudet mahdolliset verkkopalvelutkin olisivat integroitavissa osaksi lakisääteistä (etä)neulanvaihtoa.
Joo, kyllä, mietin toki että saiskohan tästä tehtyä firman joka myy valmista, kokonaista, haittojenvähennysratkaisua, kunnille. Niin että omakin rahatilanteeni parantuisi.
Ei ole minusta paha ajatus, sitten. Saisin reilun palkan, tehden merkityksellistä työtä. Voisin tarjota varsin matalan kynnyksen työtä ehkä tusinalle tai kahdelle. Samalla voisin ratkaista parhaimmillaan suurimman osan siitä epäsuhdasta lain ja käytännön välillä, joka haittojenvähennyksessä nyt juuri varsinkin pohjoisissa ja pikkukunnissa vallitsee. Niinpä epäilen, että tämä olisi voittoa kaikille, ja vaikka se olisi sitä minullekin, ei kyllä mitään hyväksikäyttöä mihinkään suuntaan; jos saisin tästä bisneksen, se olisi kaikin puolin täysin eettistä yrittäjyyttä.
