2012-02-08

Federalismista, eli liittovaltioitumisesta

Viime aikoina minua on hieman häirinnyt Euroopan Unioniin liitetty keskustelu liittovaltiokehityksestä ja federalismista. Epäilen nimittäin, että siitä puhuvat eivät oikein ymmärrä mitä noilla sanoilla tarkoitetaan. Tuo virhe myös tuntuu kertovan tietystä vaihtoehdottomuuden politiikasta, jossa ei nähdä kaikkia niitä vaihtoehtoja jotka matkalla täysin hajautetusta vallasta täysin keskitettyyn voi olla.

Tärkein ja perinteisin esimerkki liittovaltiosta, siis federaatiosta, lienee Amerikan Yhdysvallat, eli jenkkilä. Se syntyi alunperin useiden erillisten siirtokuntien kapinasta, jopa hieman eri siirtomaaisäntiä vastaan. Tuossa sopii verrata tilannetta siihen kuinka Suomi on syntynyt sotkuisesta, hitaasta kapinahengestä niin Ruotsia kuin Venäjääkin vastaan.

Sen jälkeen kun valtio oli jo olemassa, tapeltiin vielä keskenään etelä–pohjois -akselillakin—ja vain hieman mukauttaen, niin meilläkin tapeltiin läpi Terijoen hallitukset ynnä muut. Vain nopeampaan tahtiin, ja vain hieman eri tavalla. Nuorempi valtio kun kerran olemme, ja paitsi nuoruuden myös alhaisemman väestömäärän tähden niin ettei erillisiä valtioita nykyalueellemme päässyt missään vaiheessa syntymään.

Kulttuurimme oli myös sen verran staattisempi ja homogeenisempi alunperinkin ettei se jättänyt tilaa liittovaltiolle, vaan vain yhtenäisvaltiolle. Sen takia meillä ei sitten ole kokemusta siitä mitä liittovaltio erona valtiosta on, toisin kuin jenkeillä historiansa takia on, vaikka kaikki muut aikaiset käänteet ovatkin ainakin jossain määrin verrattavissa.

Tuo kokemuksen puute sitten mielestäni haittaa meitä voimakkaasti Euroopan yhtenäistymisessä, ja puhe liittovaltiokehityksestä on nähdäkseni yksi paras merkki siitä. Sillä kun meidän poliitikkomme puhuvat liittovaltiosta, he tuntuvat viittaavan ihan vain yhtenäisvaltioon. Tuo on nähdäkseni paha virhe politiikan historian tuntemuksessa: se mihin federalisaatiolla/liittovaltiokehityksellä nykyään EU:n suhteen viitataan, pitäisi nimetä valtiokehitykseksi, ei liittovaltiokehitykseksi, koska liittovaltiolla viitattiin perinteisesti jenkeissäkin siihen mitä EU alunperin tavoitteli. Ihan vain vapaakauppa-alueeseen jolla ylimmällä päätöstaholla on vain hyvin rajatut valtaoikeudet kaikkia koskettaviin asioihin ja erityisesti rajat ylittävään kauppaan. Ei mihin vain.

Tuon päättelyn varassa EU oli federaatio jo lähtökohdiltaan, ja ihan yhtä hyvä, käypäinen idea kuin USA:kin aikanaan. Nyt se kuitenkin on ikävästi kehittymässä valtioksi, joka ei enää toimi näin laajoissa ihmisryhmissä. Se ei toimi niin edes yhtä hyvin kuin USA on toiminut, jälleen 10-20a etukäteen meidän kehityksestämme, koska Eurooppa on vanhempi, jumiutuneempi, heterogeenisempi, ja ylipäänsä kaikin puolin sopimattomampi kokonaiseksi valtioksi.

Lisäksi sitten Yhdysvaltain puolelta tiedetään, että noin laaja kokonaisuus ei edes homogenisoivana ja laajalti kansallisvaltioituneena kokonaisuutena toimi kunnolla. Se taipuu sisäisiin ristiriitoihin, dirigismiin, omiinkin kansalaisiinsa kohdistuvaan suoranaiseen tyranniaan, taloudelliseen väärinhallintoon, maailmanpoliisiuuteen/supervaltapolitiikkaan, ynnä moneen muuhun poliittiseen syntiin. Eurooppa, jos siitä yritettäisiin tehdä ihan vain federaation sijasta todellinen yhtenäisvaltio, se luultavasti saisi aikaan vielä jotain paljon pahempaa. Ikävimmillään sisällissodan tai pari, samalla kun tappelee USA:n, Kiinan, Intian, Venäjän ja lopulta Afrikan Unioninkin kanssa mitättömistä rajasaarista loputtomiin. Kun kerran voi...

Niinpä, eikö olisi mahdollista että palautettaisiin EU aidoksi federaatioksi, jossa keskusvalta koostuu rajatuista valtaoikeuksista, sen sijaan että mennään yhtenäisen valtion suuntaan? Me näimme jo että vastakkainen malli meni pieleen niin USA:ssa kuin Neuvostoliitossakin, eli voisimmekohan Wanhana Mantereena ottaa hiukka oppia tuosta, ja pitäytyä ihan vain niissä Hiili- ja Teräsunioneissa, yhteistyössämme? Tehdä yhteistyötä siellä missä se on aiheellista, ja jättää yliampuvat poliittiset ambitiot sikseen?

6 comments:

  1. Hyvä kirjoitus, kiitokset tästä. Kaikki mikä opettaa käsittämään asiat oikeilla nimillään näinä kognitiivisen dissonanssin juhlavuosina on oikein tervetullutta.

    ReplyDelete
  2. Eikö EFTA:an liittyminen ja EU:sta eroaminen olisi yksi tie? Nämä EU:n kehityksen ulkopuolelle jääneet vapaakauppaliitot joihin Norja ja Sveitsi kuuluvat ovat varsin epäpoliitisia.

    ReplyDelete
  3. Sanat "liittovaltiokehitys" ja "federalismi" lienee jo menetetty. Mikä sana korvaisi ne?

    ReplyDelete
  4. Onko pakko olla verbi? ;) Minusta jotakin tyyliin "löyhä EU" voisi olla aivan riittävän lyhyt, vetävä ja ytimekäs summaus sille mitä itse pidän ideaalitilana. Siihen voi sitten lisätä määreen "tehokas" jos haluaa puhua poliitikkoa.

    ReplyDelete
  5. EFTA-yms-tiestä en olisi niin samaa mieltä sitten. En ymmärrettävästi voi olla sitä mieltä että "ytimissä pitäisi olla ihan vain niissä olemisen vuoksi", mutta mielestäni on kyllä hyödyllistä olla mukana Euroopan yhteisessä päätöksenteossa niin pitkälle kuin se ei velvoita meitä rikkomaan järkeviä poliittisia perusperiaatteita, kuten subsidiariteettiperiaatetta. Näkemykseni siis on, että meidän pitäisi kyllä roikkua EU:n ytimissä niin pitkälle kuin meidän annetaan, samalla vastustaen turhaa valtioistumista.

    Kyllähän sieltä sitten ehkä lopulta lennetään jollekin ulommalle tasolle jos noin tehdään. Mutta siihen mennessä olisi voitu jo tehdä paljon hyvää, joka ei kohdistu vain meihin.

    Tuo on sitten se suurin juttu minun mielestäni: se kaupan vapauttaminen ja rajojen purku johon EU on alunperin pitkälti perustunut, ei ole yksityinen hyöty yhdellekään valtiolle, vaan kaikkien valtioiden (eikä pelkästään EU-valtioiden) yhteinen etu. Silloin, vaikka jäisimme jossain vaiheessa pois liian pitkälle menevästä valtioistumiskehityksestä, ennen sitä todennäköisesti olisimme määritietoisella poliittisella vaikuttamisella jo pedanneet sijaa Suomelle ja kaikille muillekin elää harmonisesti ja tuottavasti yhdessä, *erillisenäkin* turhantiukasta ytimestä.

    Mielestäni tuo on se tilanne jota pitäisi tavoitella. Ja kukas tietää, jos tuolle tielle lähdettäisiin, ehkäpä se estäisi osaltaan sitä turhantiukkuutta ylipäänsä syntymästä? Yrittänyttähän ei toki laiteta, ja onni suosii toki rohkeaa.

    ReplyDelete
  6. Vapaat rajat niin ihmisille kuin tavaroille ovat Schengenin sopimuksen ja EFTA:n tuomia asioita. En ole nähnyt EU:n tuovan käytäntöön juuri muuta kuin byrokratiaa sekä juuri subsidiariteettiperiaatteen rikkomista ;)

    Silloin, vaikka jäisimme jossain vaiheessa pois liian pitkälle menevästä valtioistumiskehityksestä, ennen sitä todennäköisesti olisimme määritietoisella poliittisella vaikuttamisella jo pedanneet sijaa Suomelle ja kaikille muillekin elää harmonisesti ja tuottavasti yhdessä, *erillisenäkin* turhantiukasta ytimestä.

    Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Eivätkös Sveitsi ja Norja jo harjoita tämäntapaista ulkopolitiikkaa?

    ReplyDelete