Huomasin juuri että mulla on tietty tottuneen näppäimistönkäyttäjän juttu alla, jota amatööreillä ei oo. Mä luulen että toi vois olla hyödyllinen juttu huomata, esim. biometristen salasanojen puolelta.
Oppiminen näppiksessä
Oppiminen näppäimistökirjoittamiseen jättää jälkeensä ainakin kolme eri jälkeä. Ensinkin, kirjoitusnopeuden. Tietysti.
Mutta toisekseen myös virhetiheyden.
Ja kolmannekseen sen minkä mä juuri huomasin: sen kuinka paljon voimaa näppiksen suuntaan käytetään.
Miksi voima on tärkeää
Juju on siinä, että kaikki jotka ovat kirjoittaneet pidemmin ja nopeammin, eli siis kokonaisuudessaan paljon, vähitellen oppivat minimoimaan sormiensa energiankäytön näppiksellä. Oli se sitten täys qwerty tai jokin sekalainen touch-screen. Kun kirjoitat paljon, sä vähitellen lakkaat tökkimästä näppistäsi, ja sen sijaan käytät jatkuvasti vähemmän voimaa sekä energiaa sen kanssa. Lopulta päädyt lähelle sitä että ainoa energia mitä käytetään on sun jänteiden-lihaksien ja näppäimen yhteen iskuun vaatima minimienergia.
Kaikissa näppiksissä toi ei oo yhtäläinen. Esim. mun nykyinen halpisnäppäimistöni on aika "tahmainen". Mikä on koodisana sille että se tuhlaa energiaa. Nörttien eniten tykkäämät aikaiset, kliksuttelevat ibarit taas on jousissaan paljon helpompia: niistä näppäin ponnahtaa takaisin lähes hävittämättä liike-energiaa, ja yhtäkkiä nörtti oppii sen kanssa semmosen ihan tietyn pomppu-kliksahtelevan kirjoitustapansa. Rakastaa sitä elämänsä loppuun.
Kooda
On oikeesti vähän rasittavaa että tällä nykyisellä kosketusnäyttöjen ajalla kukaan ei enää kiinnitä huomiota siihen näppismukavuuteen. Näyttökäyttäjä tietysti minimoi harminsa silloinkin, eli koskettelee tosi läheltä ja hellästi herkkää näyttöään. Mutta samalla toi touhu ei enää tuota sellaista nopeaa kirjoittajaa kuin mitä mä olen, eikä päätelaitteita jotka sopis yhteen pitkien kommenttien kanssa.
Päin vastoin, se tuottaa Twitter-ajattelijoita, Twitter-sopivin idioottipuhelimineen. Koska se näppäinkosketus vietiin pois, ja sitä kautta kyky kirjoittaa järjellisellä nopeudella pitkiä, asiallisempia tekstejä. Taktiili tunto siihen mitä kirjoitat, ja mahdollisuus oppia kirjoittamaan ilman että se käytetty teknologia jatkuvasti tulee väliin häiritsemään.
No comments:
Post a Comment