Etanoli lienee vanhin ja yleisin ihmiskunnan käyttämä päihde, koska sitä syntyy luonnostaan missä vain sokeriliuoksessa jota ympäristön hiivat anaerobisesti hajottavat. ("Alkoholikäyminen.") Se on pienimolekyylinen yhdiste, joka imeytyy tehokkaasti limakalvoilta ja varsinkin pikkusuolesta, sekä kulkee helposti veri–aivo-esteen läpi.
Etanoli on voimakas lamauttaja, tehostaessaan aivojen gamma-aminovoihapporeseptorin (GABAA) toimintaa. Se onneksi on samalla myös varsin ärsyttävä aine, niin että se helposti johtaa aloittelevassa käyttäjässä oksennusreaktioon, joka poistaa myrkyn elimistöstä. Jos näin ei kävisi, etanoli tappaisi suorilta jopa enemmän kuin nykyisellään tekee.
Etyylialkoholilla on myös kautta maailman hyväksytty sosiaalinen asema päihteenä, mikä edistää sen terveyshaittoja, varsinkin koska sen aiheuttama sairastavuus ja kuolleisuus yleensä on kroonista lajia: viinaan harvoin kuollaan akuutisti, mutta kroonisesti paljonkin. Haitat ovat samankaltaisia kuin poltetulla tupakalla; ne hiipivät vuosien myötä.
Viina ja rööki ovat pääsyyt miksi aloin kirjoittaa tätä teosta: olen pahasti koukussa molempiin, pitkältä ajalta.
Etanoli on kaksijakoinen päihde. Ensin se vapauttaa estoista ja tekee sosiaalisesta kanssakäymisestä siis helpompaa. Tulee ns. "pikkuhiprakka". Tuon takia sitä usein juodaan estojen estämiseksi hieman, ja sitä kautta vaikkapa päädytään panosänkyyn. Varsinkin nuoret naiset tekevät näin, kun naisen orastava seksuaalisuus on edelleenkin niin hankala aihe.
Kuitenkin yhtään suurempi annos helposti vie ihmisen estot liian alas. Alkaa tulla väkivaltaa mieheltä ja ei-haluttua antautumista naiselta. Sekoilua puolin ja toisin, ja eläimellisempää menoa pinnalle. Raiskaus- ja katuväkivaltariski kasvavat voimakkaasti. Yleisesti ottaen näin tapahtuu naiivin käyttäjän kohdalla n. 3-5 ravintola-annoksen välillä, samalla kun tottuneet käyttäjät voivat vetää 20-30 annosta. Tyypillisesti tottuneet käyttäjät — kuten minä — ovat sitten myös arvaamattomampia loppuillasta kuin naiivi käyttäjä, eivätkä osaa lähteä ajoissa selviämään viinastaan.
Yleisesti katsotaan, että alkoholia käytetään sosiaalisen ahdistuksen lääkkeeksi, lähes yleismaailmallisesti. Niinpä ne joilla on enemmän tuota, juovat myös enemmän. Geneettistä taipumusta juomiseen on myös paljon: jos maksan entsyymit eivät toimi normaalisti, niin että alkoholin aineenvaihduntatuotteita kasautuu elimistöön, kuten aasialaisilla usein on, seuraava paha olo estää tuntuvasti alkoholin liikakäyttöä. Monissa muissakin geeneissä jotka vaikuttavat addiktiokäyttäytymisen syntyyn on eroja yksilöstä yksilöön.
Suomalaisilla on keskimäärin paljon taipumusta juomiseen, syystä tai toisesta.
Niinpä suomalaisella lapsella on hyvä syy varoa alkoholia alusta asti. Koska keskimääräinen taipumus alkoholin haittakäyttöön, yhdistettynä varsin helppoon alkoholin saaatavuuteen nuoruusiällä, juoppokulttuurin olemassaolo jo kotiajoista, ja kaikki se muu suomalainen, altistaa voimakkaasti haittakäytölle myöhemmällä iällä. Jos sitä käytetään, olisi tärkeää, että käytetään sellaisen kulttuurin rajoittamassa tilassa, joka ei kannusta suuriin annoksiin tai pitkäaikaiskäyttöön, kerrallaan.
