(Tulipa vaihteeksi läpikirjoitettua lähes esseemittainen potutuskommentti naamakirjassa. Lähti linkistä Hershey-suklaaimperiumin tutkimusinstituutin väitteeseen, jonka mukaan suklaa tulisi luokitella "superruoaksi". Ehkä pitäisikin, ei se tumma suklaa ole lainkaan paha ruoka-aine. Mutta itseäni korpeaa nykyään vakavasti ajattelu, että yksikään tietty vitamiini, tai ruoka-aine, tai herra paratkoon ruokalaji kuten suklaa, olisi mikään lopullinen vastaus.)
(Tosin lisätäänpä sitten vielä, että) itse asiassa hedelmämehu ei ole erityisen terveellistä. Aivan liikaa sokeria ja eritoten fruktoosia, ei läheskään niin paljon kuitua ainakaan noissa jalostetuissa hedelmissä kuin (pahimmillaan) luonnonvihanneksissa. Tiettyjä vitamiineja kyllä, mutta ei läheskään kaikkia mitä ihminen tarvitsisi. Kovin happamiakin ovat, pirulaiset, eli eivät järin antoisia ruoansulatukselle. Jne.
Oikeammin tällaisia asioita pitäisi nähdäkseni käsitellä aivan toisella tasolla kuin yksittäisissä ruoka- tai ravintoaineissa. Ravitsemus on kokonaisuus. Niin kauan kuin meillä ei ole jotain epämääräistä, ravitsemuksellisesti optimoitua Soylent Green -tiivistettä, mikään yksittäinen ravintoaine ei erillisenä muista ole hyvän ravitsemuksen pohja. Ja jos meillä olisi moinen, se luultavasti tulisi taholta joka suurin piirtein elokuvan mukaan "olisi ihmisiä", eli siis ei kamalan eettistä. Eikä se taatusti vastaisi ihmisten yksilöllisiin sekä muuttuviin ravitsemustarpeisiin, kun olisi "se yksi yhteinen pysyvä pilleri". Se olisi ravitsemususkomuksellinen "soma", ei nirvana jossa yksityiskohdat todella voisi lopulta unohtaa.
Ruoka/ravitsemus on nähdäkseni ylipäänsä paljon rikkaampi ja laajempi ala kuin useimmat kuvittelevat. Huippukokit likimain tietävät mitä se on: hyvänmakuista, taloudellista, terveellistä, sosiaalista, yksilöllistä, ja viihteellistäkin vielä kaikista maailman asioista. Jos kaikilla maailman ihmisillä olisi varaa palkata huippukokki vahtimaan omia tarpeita, harvempi kärsisi ravitsemusvirheistä, ja taatusti tekisi mieli syödä ne vihanneksetkin. Eikä sen takia että päälle on kaadettu Hershey-patukka.
(Näin blogissa voisin lisätä, että kaikki ruoanlaittotaidosta kiinnostuneet, osana sitä hyvä ravitsemus, ovat tervetulleita IRCNet:in #gastronomy.fi-kanavalle. Sillä tarkoituksena olisi rakentaa ruoanlaitosta kiinnostuneiden pienimuotoinen anarkia.)
Oikeammin tällaisia asioita pitäisi nähdäkseni käsitellä aivan toisella tasolla kuin yksittäisissä ruoka- tai ravintoaineissa. Ravitsemus on kokonaisuus. Niin kauan kuin meillä ei ole jotain epämääräistä, ravitsemuksellisesti optimoitua Soylent Green -tiivistettä, mikään yksittäinen ravintoaine ei erillisenä muista ole hyvän ravitsemuksen pohja. Ja jos meillä olisi moinen, se luultavasti tulisi taholta joka suurin piirtein elokuvan mukaan "olisi ihmisiä", eli siis ei kamalan eettistä. Eikä se taatusti vastaisi ihmisten yksilöllisiin sekä muuttuviin ravitsemustarpeisiin, kun olisi "se yksi yhteinen pysyvä pilleri". Se olisi ravitsemususkomuksellinen "soma", ei nirvana jossa yksityiskohdat todella voisi lopulta unohtaa.
Ruoka/ravitsemus on nähdäkseni ylipäänsä paljon rikkaampi ja laajempi ala kuin useimmat kuvittelevat. Huippukokit likimain tietävät mitä se on: hyvänmakuista, taloudellista, terveellistä, sosiaalista, yksilöllistä, ja viihteellistäkin vielä kaikista maailman asioista. Jos kaikilla maailman ihmisillä olisi varaa palkata huippukokki vahtimaan omia tarpeita, harvempi kärsisi ravitsemusvirheistä, ja taatusti tekisi mieli syödä ne vihanneksetkin. Eikä sen takia että päälle on kaadettu Hershey-patukka.
(Näin blogissa voisin lisätä, että kaikki ruoanlaittotaidosta kiinnostuneet, osana sitä hyvä ravitsemus, ovat tervetulleita IRCNet:in #gastronomy.fi-kanavalle. Sillä tarkoituksena olisi rakentaa ruoanlaitosta kiinnostuneiden pienimuotoinen anarkia.)
No comments:
Post a Comment