A classic scientific/argumentative retort redux

I just viewed, once again, a number of creationist and evolutionist videos. I'm of course on the side of evolution, but I can understand the debate. Most of my countrymen can't either, because it's already pretty much self-evident that science doesn't support the so-called godly side. But I started to wonder...

What would it take to ascertain a creationist that, really, it's all about evolution? A few hundred years of solid science did that for the Pope already, but not all of Christendom. Yet clearly demonstrated bacterial and even sexual evolution in a lab doesn't seem to sway creationists. It's just "micro"evolution now, and when it creates new sexual species, under differential selection pressure, before your very eyes, incapable of mating with each other, then it's about broadening the definition of a species to a species group or somesuch thing.

So one of the very most basic, and basest, things came to my mind. I'm bound to be about the millionth person raising this objection, but still...

What would it really take to turn you around? "A burning bush, a booming voice from the sky?" As Sagan's original novel posited, a mathematically incontrovertible message embedded within one of the simplest natural constants? What would it take?

If the atheist is right, there then would be just silence. Pi being just a normal number. Nature working its course, without any surprise whatsoever. No divine interventions here, please move along. Nothing here to see, just physics doing its age old business, without a single fail in 15 billion years.

How do you make people care or even mind about such mundane business? Well, by subjecting yourself to harm, while blaspheming in the process. You take the final step of just relying on science as it is, and risking your life. If there's *any* evidence at all to be gathered, you trust that God Will Smite You Down in the process.

But no. He doesn't. There's total silence. And so it is with most silence. There are no miracles. There are only things we don't (yet? or permanently?) understand, and things which we do. The things you can risk your life upon, and expect to survive every freaking time. Barring a freak accident.

To me that's enough evidence. Not just about the power of science in understanding how the world really moves about, but also about the inexistence of any and all supernatural forces. They can't seem to touch me at least, so I can simply assume them out of existence. And they certainly can't save me from a scientific experiment, ever, unlike say Newton's laws.

Apropo Breivik

Tätä Norjan touhua katsoessa on tullut mieleen muutamia kaikin puolin epämiellyttäviä kysymyksiä. Kaikella sillä uhallakin ajattelin, että ehkäpä ne pitäisi kysyä ääneen.

1) Mitäs jos Brejvik onkin ihan terve? Ihan kuin "me kaikki kunnonkansalaiset"? Mutta sattuu vain olemaan hieman tavallista enemmän tosissaan ideologiastaan, niin että vastustajien tappaminen on käypä tapa ajaa sitä? Aika normihan tuo on historiallisesti ollut. Tuskinpa ristiritarit kaikki psykopaatteja olivat, eikä värväytynyttäkään sotilasta edelleenkään tuomita murhasta.

2) Mitäs jos Brejvik itse asiassa oli suorastaan menestyjä? Omalla ikävällä alallaan, mutta silti? Ensimmäisen luokan terroriyrittäjä? Ei näytä siltä, että hän olisi voinut olla juuri muutakaan, kun luuserihan ei helposti tapa moista määrää ihmisiä noin vain. Eikä hulluus auta lopputuloksiin edes tuossa sportissa.

3) Mitäs jos "paskajuttuja vaan tapahtuu"? Jengiä kuolee näkyvästi ja persoonallisen pahantekijänkin taholta tietty tilastollinen vakiomäärä vuodessa? Ihan vain ihmisluonteen ja kulusyiden tähden? Niin että Norjan tapahtumat olivat täysin odotettavissa, eivät estettävissä, hiekkaa käsien läpi ja tapahtuivat vasta nyt ainoastaan siksi että Norjassa on niin kovin vähän jengiä, eli moista tapahtuu harvemmin?

4) Mitäs jos me kaikki itse asiassa sorrumme tässä näköharhaan, ja ammumme itseämme jalkaan? Ollaanhan sitä kuitenkin aina oltu paremmin turvassa terroristilta kuin naapurin ajamalta autolta. Ettei tässä nyt vain mentäisi taas askel kohti poliisivaltiota, ilman mitään todellista syytä tehdä niin, kun (lähes) kaikkihan me tajuamme että emme ole Breivikejä?

5) Mitäs jos sosiaalidemokraattisen puolueen politiikalla tai skandinaavisen hyvinvointivaltion poliittisella rakenteella sittenkin oli jokin tietty osasyynsä tähän lopputulokseen? Onko aivan takuuvarmaa, ettei täysin vaihtoehdoton konsensuspolitiikka, ainoana pakotienään poismuutto Jenkkeihin, Singaporeen tai Ugandaan, voisi altistaa tietyn minimaalisen väestönosan aseelliselle kapinalle? Uhriahan ei koskaan voi syyllistää, mutta eikös vain vittupään pahoinpitelyä ole silti helpompi ymmärtää kuin satunnaisen uhrin?

6) Mitäs jos se maahanmuutto voikin olla oikea ongelma, riippumatta siitä mitä ja miten Hommalaiset ajattelevat tai miten diilaavat sen kanssa? Vielä ajalla J.Br?

7) Mitäs jos kaikki se järkyttyminen, poliittinen tiedotus ja kuumeinen blogaus onkin enemmän vain halpaa pisteidenkeruuta ja keppihevostelua kuin aitoa välittämistä? Harvempihan edes välittää siitä että naapurinmummo ei enää pääse kauppaan, puhumattakaan seuraavan talon mummon henkitoreista. Mitäs jos tuo kaikki pillastuminen etäisestä aiheesta onkin enemmän omakuvaamme, uraamme, kavereitamme ja suorastaan sosiaalipornon tarvettamme varten, kuin uhreja tai edes tulevien uhrien estämistä? Helppoa ja halpaa?

8) Ja eritoten, mitäs jos kaikki on jo tehty, eikä sitä seuraavaa turmaa voida täysin estää? Jos olemmekin avuttomia sen edessä, eli yhteiskunta on jopa satunnaisen massamurhan edessä kyvytön tekemään asialle mitään? Syden ja saven välissä niin, että se tukahduttaa oman elinvoimansa ja rakenteensa jos yrittää hallita tällaisia ikäviä ilmiöitä pidemmälle, ja ottaa riskin turvattomuudesta jollei?


Mitäs jos Norjan tapahtumat ovatkin itse asiassa merkityksettömiä, ja se varsinainen, järkevä, kokonaisvaltaisempi merkitys löytyykin jostain aivan muualta kuin mihin keskustelu jälleen ennustettavasti meni?

PS. Muillakin on näköjään kysymyksiä. Kopioimpa ikävimmät sitten...

a) Ettei vain keskittyminen metakeskusteluun ja lillukanvarsiin olisi jonkinlainen defenssi? Niin ettei tarvitse diilata tällaisen banaalin pahan kanssa? Ei kai vain se sukupuoliepäkorrekti, liipaisinherkkä törkylehtiselitys ole helppo ja tyydyttävä kohde johon suunnata mielenkiinto, kun itse aihe on liian tulenarka käsiteltäväksi suoraan?