Koronaviruksen paras torjunta, saippuoilla

Koronaviruksen paras torjunta luottaa saippuoihin tai muihin surfaktantteihin. Ei käsidesiin. Saippuat tappavat viruksen, repien tehokkaasti sen rasvaista ulkokuorta. Alkoholipohjaiset käsidesit repivät tuota ulkokuorta huomattavasti tehottomammin, koska alkoholit eivät ole yhtä tehokkaita ambipolaareja. Ne ja monet muut yhdisteet voivat olla hyödyllisiä vaikkapa tappamaan viruksen genomin, eli niitä on hyödyllistä käyttää ohella jos niitä on kätevästi saatavilla, mutta ennen kuin viruksen kuori on tapettu, muulla ei ole väliä. Tavallinen saippua tekee tuon, ja tekee sen niin täydellisesti ettei viruksesta ole juuri mitään hyödyllistä jäljellä sen jälkeen.

Saippuaa ei siis suositella ensisijaiseksi ehkäisykeinoksi vain jostain kehitysmaapäättelyistä, vaan siksi että sen oma biologinen aktiivisuus eritoten koronavirusta vastaan on huippuluokkaa.

käsienpesuohjeet

• Aloita millä vain saippuoivalla aineella. Kaikki fairyt, nestesaippuat, pyykkiaineet ja muut käyvät aivan hyvin. (Eritoten jos aineslista sanoo jotain tyyliin "sodium laureth sulfate", se on ihan riittävää saippuaa tähän.) Tehokkain ja hellin tosin käsille olisi perinteinen palasaippua.
• Ota riittävästi saippuaa käsiin jotta se menee pieninpiinkin rakoihin vaikkapa sormien välissä ja kynsien alla. Laita se kaikkiin noihin paikkoihin, ja vaahdota sitä kun teet niin. Levitä se myös hieman ranteesta ylöspäin samalla.
• Anna saippuavaahdon vaikuttaa 20 sekuntia ennen kuin peset sen pois. Silloin se tappaa viruksen, sen sijaan että vain pesisi sen pois.
• Huuhdo saippua käsistä tavalliseen tapaan, lämpimällä vedellä. Varo etteivät hihat tai muut vaatteiden osat tartuta uudelleen.
• Heristä kädet kuiviksi. Jos kertakäyttöisiä, kuivia paperipyyhkeitä on saatavilla niin, että muut eivät ole varmasti päässeet käpälöimään niitä, ja ne ovat täysin kuivia, kuivaa kädet niillä. Jos paperipyyhkeitä ei ole, älä kuivaa käsiä yhteisiin pyyhkeisiin tai vaatteisiisi, vaan anna niiden kuivua itsekseen ilmassa. Muuten on riski että virus palaa heti pesun jälkeen käsiin pinnoilta ja vaatteista.
  • Oman kodin omaan pyyhkeeseen sopii kuivata. Silloinkin olisi parempi että kullakin kodissa asuvalla olisi oma pyyhkeensä.
  • Tavallinen konepesu riittää puhdistamaan pyyhkeet koronaviruksesta, pesuaineen saippuoiden tähden. Korkeampi pesulämpötila voi auttaa prosessia, mutta sen lisähyödystä ei ole tässä erityistä näyttöä.
• Säännöllinen vaatteidenpesu on osa hyvää saippuahygieniaa myös.
• Jos on syytä olettaa että tavaroihin, pinnoille, sen sellaisille on voinut päätyä koronaa, puhdistus nimenomaan saippualla kuten vaikkapa tiskiaineella on tehokkainta. 20 sekunnin sääntö pätee tässäkin. Lisäksi voi olla hyödyllistä ettei saippuaa huuhdota aivan viimeiseen asti pois, koska ohut saippuakalvo esineiden pinnalla ehkäisee viruksen tartuttavuutta myöhemminkin. Näin varsinkin wc-tiloissa, esimerkiksi hanojen, ovenkahvojen ja vastaavien kanssa, joihin ihmiset vakituiseen koskevat.

Terveysneuvonnasta koronaepidemian aikaan

Tuli mieleen, että pistohuumeita käyttävien terveysneuvonta/neulanvaihto, jossa olen tässä vuoden verran puuhaillut vertais-/vapaaehtoispohjalta, saattaisi luonteensa puolesta kärsiä pahastikin koronavirusepidemiaan (SARS-CoV-2/COVID-19) liittyvästä kansanterveystoiminnasta. Sen sijaan että valittelisin ja vetoaisin, ajattelin antaa ehdotuksia sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehelle. Alla on olennainen osa postista, ja lisäilen perään sitä mukaa kuin tulee mieleen.

terveysneuvontapalveluista koronaepidemian aikana

Hei. Teen vapaaehtois-/vertaistyötä terveysneuvontapisteessä, eli siis neulanvaihdossa (Kontulan Symppis lienee maan toiseksi suurin vaihtopiste). Aloin vinkkelistäni ajatella mitä koronavirusepidemia voisi merkitä tuolle terveydenhuollon osalle, ja pelkään että se voisi olla uhattuna: huumeidenkäyttäjät ovat tässäkin riskiryhmä, koska perusterveys ja asumistilanne on usein heikko, piirit ovat pienet niin että epidemiologia on koronankin kanssa huumeidenkäyttäjää vastaan, ja sitten jatkuva ravaaminen neulanvaihtoon, siihen usein yhdistettyyn päivätoimintaan, tai vaikkapa päivittäistä korvaushoitolääkettä hakemaan, altistavat ilmeisellä tavalla tartunnalle.

Siksi tuli mieleen, että ehkäpä STM:n tulisi antaa tässäkin suhteessa ohjeistusta kentälle. Niin ettei terveysneuvontapisteitä vahingossa alettaisi suoranaisesti sulkea, vaan että niiden toiminta tilapäisesti ottaisi epidemian oloihin sopivat toimintamuodot. Listaan alle muutamia ajatuksia siitä, millaisia muutokset/ohjeet minusta kenties voisivat olla:

• Päivä- ja muu oheistoiminta luultavasti tulisi rajoittaa kodittomiin asiakkaisiin tai katkaista kokonaan, koska hengaaminen yhdessä tietysti on epidemiologinen riski. Neulanvaihtoa taas ei saisi vaarantaa, koska kohta käsissä on muuten HepC-, HIV- ja bakteeri-infektiopiikkipiikki, joilla on näissä oloissa paitsi pitkän aikavälin isot kustannukset, viimeisellä myös terveydenhuoltoa lyhyellä aikavälillä kuormittava vaikutus, jota tässä vähiten kaivataan.
• Normaalitilanteessa vaihdettavat ja annettavat neulamäärät ovat rajattuja, jotta porukka nimenomaan saadaan palaamaan kontaktiin. Nyt haluttaisiin juuri päinvastaista, eli että jengi pysyy mahdollisimman kaukana vaihtopisteistä. Kerralla annettavien välinemäärien tulisi siis pikemminkin kasvaa, sen sijaan että jakelu loppuisi. Sadan setit kuulostavat minusta järkevältä minimiltä.
• Käyttövälineet tulisi pakata valmiiksi, sen sijaan että ne kerätään pyynnöstä. Tuolla tavalla kontakti asiakaspalvelijan ja käyttäjän välillä minimoituu, ja vaihtopisteessä vietetty aika lyhenee -- eli taas juuri toisin päin kuin normaalisti halutaan. Asiakaspalvelija ei silloin niin helposti muodostu epidemiologiseksi kuumaksi pisteeksi.
• Pakkaajan tulisi erota asiakaspalvelijasta ja pakkaamisen tulisi tapahtua eri tilassa kuin värkkien haku. Pakkauksia ei tulisi ojentaa käyttäjälle vaan antaa ottaa valmis pussi itse. Tuolla tavalla minimoidaan tartuntatie pakkaajan kautta, joka kuitenkin joutuu käsittelemään kaikkien saamia välineitä.
• Epäilemättä työntekijöiden lämpö pitäisi mitata töihintullessa, ja passittaa kuumeiset kotiin ennen kuin värkkeihin kosketaan.
• Mahdollisuuksien mukaan vaihtotoiminta tulisi hajauttaa, jotta kontakti käyttäjien välillä neulanvaihdon kautta minimoituu. Tämä olisi muutenkin jossain määrin toivottavaa, mutta normaalioloissa päivätoiminnan, matalan kynnyksen palveluiden yms. toteuttaminen vaatii tiettyjä skaalaetuja. Tässä tilanteessa skaala taas nimenomaan puhuu hajauttamisen puolesta. Yksi malli jota Helsingissä on kaikessa hiljaisuudessa eräs taho vähän kokeillutkin on se, että tuetun asumisen asumispalveluyksiköstä tarjotaan välineitä myös ulkopuolisille. Samoin, kaltaisteni vertaisten/supervaihtajien käyttäminen hyväksi on jo totuttua toimintaa, joka on tässä tilanteessa erityisen tehokasta.
• Asiakaspalvelijan tulisi luultavasti erityisesti suojautua, ainakin epidemian pahentuessa. Tunnittaiset käsidesit ja maskit ja kaikki se.
• Ihon desinfiointilappuja tulisi varautua toimittamaan yli normaalin tarpeen, ja mahdollisesti tavallista isommassa formaatissa. Nehän ovat kuitenkin myös käyttäjän käsidesi. Jos päivätoimintaa jatketaan, epäilemättä jossain vaiheessa asiakkaillekin pitäisi ehkä jakaa hengityssuojaimia; muuten tuo olisi overkilliä.
• Osassa terveysneuvontapisteistä (meilläkin) on mahdollisuus pika-CRP-arvon ottamiseen. Tuota mahdollisuutta tulisi ehkä käyttää hyväksi, koska virustartunnathan eivät yleensä CRP:tä juuri kohota, niin että tuo voi toimia pikaisena tapana seuloa käyttäjillä yleiset bakteeri-infektiot pois kuormittamasta perusterveydenhuoltoa. "Labra"tulokseen myös uskotaan toisin kuin tiedotukseen.
• Terveysneuvontapisteissä tulisi olla saatavilla selkeää informaatiota siitä, koska mennä koronan kanssa lääkäriin ja koska ei, ja muutenkin epidemian tilanteesta. Käyttäjät tuppaavat olemaan valitettavan pihalla uutisista ja heillä ymmärrettävästi on syvä epäluulo terveydenhuoltoa yms. viranomaistahoja kohtaan. Toisaalta myös taipumus reagoida asioihin äkkiväärästi, varsinkin jos herkistymistä amfetamiinien vaikutuksille on tapahtunut (paranoiaan ei tarvita varsinaista piripsykoosia, vaan se on endeemistä käyttäjien keskuudessa). Terveysneuvontapisteisiin he kuitenkin luottavat, pitkän työn tuloksena. Siksi tiiviillä, asiallisella tiedottamisella voidaan todennäköisesti ehkäistä tässä useampikin koronakuolema, ja samalla kenties jopa vähentää perusterveydenhuollon käyttäjäpopulaatiosta lähtevää kuormitusta, herkkänä aikana.
• Mahdollisesti käyttäjäpopulaatiossa kiertämään lähteneitä huhuja koronan itselääkinnästä tulisi myös seurata ja hillitä asiallisella tiedottamisella. Käyttäjät ovat *tavattoman* kärkkäitä puistokemistejä ja kansanparantajia, jotka esim. käyttävät vakituiseen amfetamiinia yskän- ja yleislääkkeenä. On mahdotonta ennustaa mitä koronaa vastaan piirissä ehkä keksitään, mutta huhuilta voidaan kyllä katkaista siivet. Erityisenä tarkkailunaiheena pitäisin HIV:n ja HepC:n hoitoon käytettäviin antiviraaleihin liittyviä huhuja; jos joku saisi päähänsä että ne purevat SARS-CoV-2, sitten olisi helvetti irti ja monta hoitotasapainoa vinossa.
• Toisaalta myös positiivista itselääkintätietoa juuri käyttäjien tarpeisiin voisi harkita, sikäli kuin se ajan kanssa osoittautuu kliinisesti perustelluksi. Yhtenä esimerkkinä vaikkapa se, että nyt huhuillaan SARS-CoV-2:n puuttuvan hemirauta-aineenvaihduntaan; jos tuo osoittautuu pitäväksi, rautasupplementaatio on halpa hetkellinen lisä haittojenvähennykseen, ja saattaa olla poikkeuksellisen relevanttia tietyille käyttäjäpopulaatioille. Tai mitä muuta sitten huomataankaan ajan kanssa.
• Normaalisti nokkaanvetoa ei pidetä suurenakaan huolenaiheena, mutta korona kyllä leviää takuuvarmasti myös insufflaatiossa, yhtä hyvin kuin pisaratartuntana. Voi olla aiheellista varoittaa erikseen siitä että yskiminen ringissä jauheeseen voi tartuttaa tavanomaisesta huolenaiheesta poikkeavaa virusta.
• Korvaushoidossa olevien "lomapäiviä" tulisi hetkellisesti lisätä, jotta kontakti noidenkin hoitopisteiden kautta vähenisi. Tässä hajauttaminen tuskin olisi vaihtoehto, eli lääkkeen itseannostelun rooli korostuu. Riskinsähän siinä on, lääkkeiden diversion kautta, mutta tuskin järin suuri verrattuna siihen että korona lähtisi kiertämään kunnolla käyttäjäpiireissä; ne todella ovat niin pienet että tartuntapiikki voisi kymmenienkin tuhansien käyttäjien populaatiossa olla hirvittävän nopea.

Lisäpointteja postin jälkeen

• Saippua näyttää olevan tehokkaampaa nimenomaan koronavirusta vastaan kuin mikään käsidesi. Se toimii parhaiten kun käytetään palasaippuaa, vaahdotetaan se lämpimään veteen, ja annetaan sen vaikuttaa 20 sekuntia ennen poishuuhtomista. Jengille kannattaisi muistuttaa, että saippua ei vain pese virusta pois, vaan aidosti repii sen kappaleiksi tehokkaammin kuin alkoholi. Se ei ole ykkössuositus siksi että se on halpa toiseksi paras vaihtoehto, vaan siksi että se todella on tehokkain tapa kirjaimellisesti repiä virus kappaleiksi.
• Tuskin olisi järin kallista antaa kullekin värkkejä hakevalle yksi palasaippua mukaan vaikkapa 2-4 vk välein. "Halpaa kuin saippua" ei ole vitsi, varsinkaan jos niitä normitankoja tilataan tähän käyttöön tuhansittain, ja juuri palasaippua on äärimmäisen riittoisaa. Ehkä pitäisi myös levittää oikeita, lyhyitä ohjeita saippuan käytöstä:
  • Pese kädet aina ennen kuin lähdet kotoa ja aina kun palaat sinne. Muuten ei niin väliä koronan kannalta.
  • Mikä tahansa pesuaine käy, kunhan se vain poistaa rasvaa. Nestesaippuat, fairyt, pyykinpesuaineet ja vastaavat ovat aivan riittäviä, joskin paras ja hellin käsille on kaikista kaupoista saatavilla oleva palasaippua.
  • Pesussa kastellaan saippua ja kädet lämpimällä vedellä, ja sitten hierotaan runsas määrä saippuaa käsiin. Se yritetään saada vaahtoamaan ja menemään kaikkiin mahdollisiin sormenväleihin yms. sekä levitetään aina ranteeseen asti.
  • Kynnenaluset tulisi saada puhtaaksi. Äijillä lyhyet kynnet auttavat tätä. Naistyypilliset pidemmät kynnet voivat hyötyä kynsiharjasta. Ehkäpä niitäkin pitäisi jakaa?
  • Tärkeää! Kun saippua on varmasti kaikkialla, sen pitää antaa vaikuttaa 20 sekuntia ennen kuin se huuhdotaan pois. Tässä kohtaa saippua repii virukset palasiksi, sen sijaan että ne vain huuhdotaan vajavaisesti pois. Saippua tekee niin tehokkaammin kuin käsidesi.
  • Pesun jälkeen kädet tulisi ravistaa puhtaaksi ja antaa niiden kuivua itsekseen. Ei saisi kuivata vaatteisiin, eikä varsinkaan jaettuihin pyyhkeisiin, koska tuo tuo vain virukset takaisin käsiin. Ravintoloiden vessoista löytyviä käsikuivureita ei varsinkaan tulisi käyttää epidemian aikana mihinkään, koska ne levittävät märkiä pikkupisaroita joka paikkaan. Ne ovat monituhatwattinen jatkuva aivastus naapurin päälle.
• Hengityssuojaimet eivät näytä olevan erityisen tehokkaita ehkäisemään käyttäjänsä saamaa tartuntaa, koska virus tarttuu silmien ja pintojen kautta myös, mutta ne ovat tavattoman tarpeellisia estäessään asiakaspalvelijaa pisaratartuttamasta muita. Sama päivätoiminnan kohdalla: jos ihmiset ovat yhdessä pidempiä aikoja, on hyödyllistä että heillä on maskit jotta huomaamatta jäänyt koronatartunta ei pääse leviämään kanssaolijoihin massana. Siksi maskeja ei tulisi jakaa terveysneuvontapisteistä, mutta työntekijöiden ja päivätoimintaan osallistuvien soisi pitävän niitä.

A secure section directive

I'm reasonably sure programming language compilers need to have a "secure section" directive, in addition to whatever they now have. One which basically guarantees serial–equivalent execution at the processor level. So as to deter any timing analysis or the like.

The reason I say it has to be a compiler directive is to decouple the semantics from the implementation. On a serial executing core, such a new kind of "critical section" would simply be a no-op. On a simple pipelined processor it could be implemented via a full pileline stall. On a superscalar it could be implemented by stopping register renaming for the duration of the (newest, semantically different) fence, and calling for temporally deterministic cache access, one read/write per time unit.

Or it could be implemented by whatever those transactional memory folks think of tomorrow. Maybe it could even be implemented by the compiler fully expecting what the processor might any-and-ever-do, and working against it; like going over the Alpha, MIPS and whatnot-like processors' whole internal state graph, and proving over their combined superscalar nature that the emitted code is always equal to the compiler directive, any absent emitted code whatsoever.

The point being that this sort of thing can be formalized, and it can be optimized as well. Rather simply as well, if we only forgo optimum betterment. It could take as simple a form as a superscalar pipelined µP retiring to null everything but the original first-most linearly ordered execution path it has right now seen. So it could very well speculatively execute anything else besides, leading to very little loss in effiency, for this kind of "security fence". Especially since this calls for very little besides one bit in the speculation machinery, at least minimally speaking, and can well be combined with branch prediction machinery. And most of this can also be done within the compiler, without invoking any machine level instructions; compilers already inject null instructions for this precise occasion; and whatever instructions are needed, can in fact be made into more general purpose fences/barriers within the lower level ISA as well; there's even current research and application towards there, just now.

As one implementation idea, in how to make this efficient, why not schedule a fully serial microtask within the hypertasking model, to the other barrel-scheduled processor? I mean it can do that already for many tasks. It can do quite a number of fences, of more than one kind. And in lesser processor models, it already does these blocking thingies already.

Why not just let it be a bit more stupid, when the main thread tells it to be so? Let it just go into fully serial execution, and amortize the latency which goes with that sort of thing? Maybe let there be state for a transient, third, "stupid, linear state in execution", because that could actually be rather interesting and efficient in other execution states and fences/barriers as well?

Because those stupider combined states over all of execution histories are 1) rather easy to implement at the hardware level, combined to general pipelined superscalar execution, 2) they are easier to optimize, and 3) they are easier to interface between compiler and hardware API/ISA.Because it'd do rather useful work if it did so, and it wouldn't in any case do as much useful work as a co-worker to the main thread, which we also know it wouldn't, and then, if we optimized the second thread to be asymmetric in execution (here and otherwise), we might in fact be able to disable or omit an execution unit or two from the architecture as a whole. Save on power, let's say. While keeping up average HyperThreading performance, bringing in more asymmetric performance, implementing provable security measures, and lowering total cost in both silicon real estate and both average and minimal power. Just see SIMD and for instance how Fortran compilers' loop stacking turns into efficient fused MAC on DSP's.

I'm rather certain such a crystallised, one-sided design might be a thorough win, when applied to just one side of a processor's hardward pipeline.