Nillitystä uusimmasta fesebannistani

Tuli tosiaan taas 30 päivää fese-mese-bannia, tällä kertaa vihapuheesta. Aina nuo bannit eivät ole olleet kohtuuttomia, kun mun kolttosia mitataan järkevää moraalia tai ihan vain fesen käyttösääntöjä vastaan. Olen esim. ollut julkisesti varsin ilkeä toiselle, ja enemmän kuin yhden kerran on ollut vaikea muistaa yön pimeinä tunteina että huumeet ja itsetuhoisuudet ovat kiellettyjä aiheita. Fine, sitten lusittiin.

Mutta se minua jurppii, että aletaan syyttää vihapuheesta, kun tarkoituksena ei ole se ollenkaan. Sitten vielä väitetään, että posti on luettu ja todettu käyttösääntöjen vastaiseksi, vaikka mä en kertakaikkisesti itse löydä vieläkään sääntöjen pykälää jota rikoin.

Tai siis, löydän todennäköisen syyn: rotustereotyyppeihin liittyvän kielenkäytön, joka tarttuu helposti automaattisuodattimiin. Mutta sitten, eikö sen vetoomusmenettelyn ja kieltään osaavan inhimillisen sensorin tarkoitus olisi juuri estää se, että n-sana käytettynä käyvässä kontekstissa tuottaa ongelman?

Liitän tähän perään postin josta viimeisimmän bannini sain. Olisi kiva saada kommentteja siitä millä periaatteella tämä voidaan katsoa vihapuheeksi, kun itse tarkoitin sen kyllä BLM-liikkeelle sympaattiseksi, ja lähinnä kutsuksi toimintaan suomalaisittain olennaisilla tavoilla. (Formatointi voi poiketa alkuperäisestä, koska fese ei bännin jälkeen säästä sitä puolta tekstistä, kommentteja, tjsp. Tämä on kirjoitettu johdannoksi linkkiin, joka johti johonkin Sanna Ukkolan kolumniin.)

Sitä paitsi, form over function. Poliittinen korrektisuus ja pöyristymiskulttuuri eivät puutu tehokkaasti rasismiin vaan vain sen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, ja tekevät niin vielä perin kovakätisesti sekä naiivisti.

Vaikka rasismi (ja vähemmän poliisiväkivalta) on haudanvakava ongelma, meilläkin, ei sitä ainakaan helpota kulttuuri jossa rodusta ei voi puhua kuin valmiin käsikirjoituksen mukaan, jossa se on hyssytelty pois historiasta (tai jossa historiaa dramatisoidaan tahi uudelleenkirjoitetaan), tai jossa vakava asia alistetaan politiikan keppihevoseksi ja moraalisäteilyn sekä sisäpiirisignaloinnin välineeksi.

Aivan erityisen vastenmielistä minusta on, että aiheessa apinoidaan jenkkejä. Meidän tilanteemme on aivan erilainen, kun kolonialistista historiaa ei ole, (neekeri)orjuus on ollut Suomessa tuntematonta, ihonväristä on tullut kysymys vasta myöhään kun maahanmuuttoa etelämmästä ei kertakaikkisesti ole ollut kuin vasta aivan viime vuosikymmeninä, ei ole urbaaneja mustia ghettoja tai chinatowneja poliisin silmätikuksi, ja poliisi-instituution juuretkin ovat paljon ymmärrettävämmät kuin lätäkön takana.

Meillä ne hankauspisteet siis ovat toisaalla. Muutamia kotoperäisiä esimerkkejä voisivat olla:

1. Tavattoman pitkään jatkunut kulttuurinen homogeenisuus, joka asettaa maahanmuuttajalle aivan toisentasoiset kotoutumisvaatimukset kuin jenkkien sulatusuunissa. Esim. mikään muu kuin natiivisuomi ei riitä kielitaidoksi työpaikalla, ja kun työpaikat ovat muutenkin sos. dem. putkivaltiossa kiven alla, se siitä integraatiosta. (Kielestä puheenollen suomen perifeerinen kieliperhe, joka muodostaa korkean kynnyksen niillekin maahanmuuttajille jotka osaavat jo jotain indoeurooppalaista kieltä, kuten englantia.) Laiskan somalin stereotyyppi on pitkälti tätä perää.
2. Perinteiset ryssä- ja hurriviha. (Mannerheimin patsaaseen liittyvä keskustelu on tässä muuten historiaa vasten erityisen surkuhupaisaa. Kaverillahan oli tunnetusti kaksinkertaisesti hoono soomi.) Yksi kieltämättä suppea mutta samalla raakuudessaan ja suorasukaisuudessaan herättävä esimerkki on venäläisten ja balttialaisten prostituoitujen asema ulkomaalaislain käännytyspykälien alla; tuosta seuraa aivan kammottava asema Helsingin kaduilla, vain tietylle kansanryhmälle. Tämä on täysin verrattavissa siihen mitä jenkeissä tapahtuu Meksikon rajalla, elintasoeroineen ja rodullistamisineen.
3. "Varasteleva mustalainen." Romanien asema ei vieläkään ole normalisoitunut, ja varsinkin siihen hameeseen kiinnitetään tuskallisen paljon konnotaatioita jotka eivät pidä kutiaan.
4. Saamelaiskysymys. Meillä saamelaisten itsehallinto, maanomistusasiat, ja sen sellaiset ovat osin jopa pahemmin retuperällä kuin Amerikan alkuasukkaiden, reservaateissaan, vaikka toisissa asioissa kuten kielioikeuksissa toki jo paremmissa kantimissa.
5. Poliisiväkivallassa meillä on perinteisesti korostunut voimakkaasta raittiusliikkeestä lähtenyt päihtyneenä kiinniotettujen putkakuolleisuus, ja jossain määrin tapapikkurikollisten kaltoinkohtelu. Tuollaisesta saanevat kohtuuttoman osansa "tavalliset syylliset", eli jälleen vaikkapa romaniväestö.
6. Valtionkirkkoihimme, voimakkaisiin protestanttisiin herätysliikkeisiin ja toisaalta Neuvostoliiton materialistiseen ateismiin liittyvä perinne, joka luo meille varsin leimallisen uskonnollisen homokulttuurin. Se tekee vaikkapa (sekularisoituneesta) islamista paljon isomman mörön kuin se oikeasti onkaan, etenkin pohjoisemmassa.

Ja niin edelleen. Eli on meilläkin työsarkaa etnisyyteen ja poliisikulttuuriin liittyvissä asioissa. Mutta se on meidän sarkamme, joka pitää kuokkia meidän tapaamme. Black Lives Matter -liikkeelle sellaisenaan suomalainen voi ihonväristään huolimatta vain osoittaa solidaarisuutta; siinä puhutaan ongelmista joihin me emme voi vaikuttaa, ja keskittyminen siihen olisi vain pois sellaisesta johon voimme.