Miten äänestää Oikein

Perin monet varsinkin nyt totuudenjälkeisellä ajalla, ja keskustalaiset aiemminkin, äänestävät täysin omien tuntojensa mukaan. Näin ei pitäisi tehdä.

Politiikka on olemassa tarkoituksesta. Sillä on tarkoitus hoitaa yhteisiä asioita; poliksen asioita, erona yksityisestä elinpiiristä. Tietyt asiat siis kuuluvat polikselle, luonnostaan, ja toisaalta useimmat yksityiselle kotitaloudelle, seiniensä sisällä.

Kuten vaikkapa näin Pride-kuukautena tulee muistuttaa, se ihmiskuntaa jatkava seksuaalisuus, aviosänkyineen. Siihen menoon ei ole julkispuolen puuttuminen, ilmeisistä yksilöllisistä tunne- sekä politiikanhistoriallisista syistä.

Eli kun äänestät, yritä äänestää jostakin järkevästä yhteiskuntateoriasta lähtien. Älä diipa-daapasta, vaan ajatellen, miten voisit parantaa juuri niitä asioita äänelläsi jotka ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä.

Ehdottomasti älä yritä parantaa itseäsi, koska tuo kuuluu yksityiseen elinpiiriin. Ehdottomasti älä yritä parantaa välillisestikään itseäsi, moraalisignaloimalla, eli siis yrittäen näyttää paremmalta seurassasi "oikeilla mielipiteillä". Älä alistu tuollaisille helpoille kiusauksille, vaan mieti yli niiden mikä aidosti parantaisi yhteiskuntaa. Kuka olisi se ehdokkaasi joka on eniten parempi kuin sinä olet, ja puolueettomin, tehokkain, poliittinen toimittaja.

Minä olen ehdokkaani valinnut, pienpuolueestani vaihteeksi taas. Tuskin menee läpi, koska vaalijärjestelmämme on niin kuraa. Mutta minä silti jokikisen kerran kun reilussa neljässäkymmenessä ikävuodessani olen saanut äänestää, olen äänestänyt parhaalla mahdollisella harkinnalla yhteiseen hyvinvointiin. Yli omani. Koska hyvä politiikka vaatii äänestäjäkuntaa joka siinä hiljaisessa äänestyskopissa miettii vähän muutakin kuin itseään. Miettii yhteisöä, ja yhteishyvinvointia. (Jotkut sanovat että kansanyhteyttä, minä että internationalismia, mutta tuokin ero on täysin toisarvoista.)

Mikä aatteesi onkaan, muista että yhteiset ja yksityiset asiat ovat erillisiä. Vaalikopissa äänestetään yhteisistä ja vain yhteisistä asioista. Ei sun pet-peevestä. Yhteiskunta ei oo sun perhe, jossa asiat päätetään sattumanvaraisesti kuten lakoavat, vaan isompi kokonaisuus, jossa pitää ottaa kaikki muutkin hullut huomioon. Se on juttu jossa päätetään enimmäkseen asioista aggregaattitasolla, kannustimissa, hyvin epämääräisesti, ja niin että mihinkään järin yksittäiseen mielipiteeseen ei siis saisi ottaa kantaa.

Jos kuulostan liian libertaarilta, sitä olenkin. Rehevä minarkisti pitkältä ajalta. Mutta sanonpa vain että tämä periaate ulottuu myös suoraan kommunismiin. Marxismiinkin (joskaan ei marxismi-leninismiin). Valistusaatehan sekin on ollut, samalta ajalta. Järkiperäinen, vaikka minusta harhaanjohdettu. Kuten enkkuepistemiologiassa sanotaan: "valid, but not sound".

Siinä kopissa tämä punnitaan lopulta. Toivottavasti järkevästi sitten niin. Valistuneesti, ja ampuen tarpeen mukaan itseäänkin jalkaan, yhteisön hyväksi.