Psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus

Eräässä keskustelussa kaverini kanssa tuli mieleen tämä klassinen hoitotieteellinen käsite ihmisestä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena. Se on käsite, jolla on kivan holistisia konnotaatioita, ja kaikki pitävät siitä siksi. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? Ajattelin, että voisin omista päihde- ja mielenterveysongelmistani antaa pari esimerkkiä miten tuota tulee soveltaa oikein.

Psykologisestihan olen lapsesta asti ollut eristäytyvä ja ahdistusaltis. Se on minun persoonani. Tuo johtaa siihen että olen kotihiiri, ja eristäydyn.

Opiskeluaikoinani tuo johti siihen etten saanut kaveripiiriä uudessa kaupungissani. Jäin yksin. Tuloksena varsin nopeasti syrjäydyin, sitten masennuin, ja lopulta aloin juoda masennukseeni. Minusta tuli nopeasti vakava alkoholisti, mitä olen nykypäivänäkin. Tuo tapahtui siis osittain psykologisista ja osittain sosiaalisista syistä.

Eipä siinä sitten monta vuotta mennyt, että kroppakin alkoi reagoida juomiseen. Kun se meni jo kolmeen punkkupulloon päivässä, oli tietenkin vain ajan kysymys ennen kuin ekaa kertaa ripulipaskannettiin sänky mustaksi. Alettiin puhua fyysiksestä yhtäkkiä myös.

Sosiaalisesti, onnekkaasti, kävi sitten juuri silloin niin, että viinan hinta aleni voimakkaasti. Niinpä halpuutin juomistapani kolmesta pullosta punkkua yhteen lekaan viinaa illassa. Enää ei paskannettu sänkyyn, eikä krapulakaan ollut niiin kova.

Alkoholiriippuvuuteni kuitenkin jälkikäteen katsoen eteni kerralla, ja kunnolla. Juuri tuossa vaiheessa sosiaalis-poliittinen muutos syöksi minut lopulta siihen kovimpaan viinakurimukseen, jossa olen viettänyt nyt puolet elämästäni. Se leka päivässä jälkikäteen katsoen oli leikin loppu; nyt oltiin aikuistenoikeita ammattilaisia.

Sillekin tasolle, jota ei heti tajuttu. Nimittäin jopa päivä tullessani Nokia-töistäni takaisin, tismalleen kello neljä iltapäivällä mulle tuli ihan hirvee kaatokohtaus. Silloin laskin sen hypoglysemian piikkiin; nyt tiedän että se oli luultavasti alkoholivieroituksesta seurannut alkava delirium tremens. Juoppohulluus.

Tuo ei ilmeisesti häirinnyt töitäni. Mutta jälleen jälkikäteen arvellen häiritsi aika paljon sittenkin. Koska se sotki unirytmiäni ja lähimuistiani. Nyt yhtäkkiä jopa minun fyysistäni häirittiin, mielenterveys- ja päihdepuolellta. Ja sitä sosiaalist osaamistani: ahdistuksen ja masennuksen tasot olivat sellaisia, etten pystynyt enää olemaan osa normaalia työyhteisöä. Pakenin yhteisöä yötyöhön.

Ja tietysti sitten kun teet vain yö- tai etätyötä, et tapaa ketään, olet yksin, ja masennut. Jolloin tekee mieli juoda lisää.

Tämä on se psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, josta puhutaan. Psyyke, fyysis, ja sosiaalinen syöttävät ristiin rastiin toisiaan, eivätkä lopulta ole erotettavissa. Minä kuvaan tätä sairauteni ja sen negatiivisten kierteiden kautta. Mutta terveyskin menee positiivisten kierteidensä kautta samalla tavalla. Tyyliin: sun sosiaalinen lenkkikaveri auttaa pitämään huolta sun mielenterveydestä ja fysikaalisesta terveydestä, eli sitten kun oot kunnossa, sun on kivempi olla sun frendin kanssa lenkillä, ja kappas vaan, se positiivinen kierre jatkuu niin moniin suuntiin yhtäkkiä samaan aikaan.

Eli minusta se psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus koostuu toisiaan ristisyöttävistä interaktioista. Niin hyvässä kuin pahassakin. Se on sitä että nuo eri puolet ihmiselämästä voimakkaasti sekä kokonaisvaltaisesti vuorovaikuttavat toisiinsa, ja niiden välillä vaikuttaa ympäri-ämpäri toisiaan takaisinvaikuttavia prosesseja. Ne tekevät noista eri puolista erottamattoman kokonaisuuden, niin että varsinkin hoitotieteessä ja yleisessä hyvinvoinnissa, niitä ei voi täysin jakaa erillisiin osiinsa. Holismi vallitsee.