Vaaliajatuksia

Mietiskelenpä tässä millaisia yksittäisiä asioita voisi nostaa vaaliteemoiksi. Vähintään olen sitoutunut Piraattien ohjelmaan, ja toissijaisesti liberaaliin (Liberaalien laajempaan ohjelmaan myös) sen taustalla. Mutta ehkäpä tuonkin jälkeen voisi olla joitakuita ajankohtaisia aiheita, joita nuo kaksi aatettani eivät täysin kata.Niinpä:

Ensin pitäisi kai sanoa suoraan mikä täsmällinen aatteeni on, kun yleisohjelmissa tässä joudutaan aina olemaan hieman epämääräisiä. Olen siis libertaari minarkisti, eli päällekäypä markkinaliberaali jonka näkemykset ovat lähellä vanhinta vapausaattetta. Kuitenkin käytän paljon taloustieteellistä päättelyä niin moraalin kuin lainkin suhteen, ja olen siinä mielessä aiheessa pehmopuolella. Nojaan voimakkaasti utilitaristiseen ja kontraktaristiseen ajatteluun, jotka pehmentävät oikeusajatteluani hyvin monessa suhteessa. Immateriaalioikeuksissa poikkean tästä vielä täyden abolitionismin suuntaan. Nyt siis itse aiheisiin:

• Sikäli kuin tukijärjestelmän yksinkertaistamisessa ei päästä siirtymään kohti perustuloa, vähintäänkin kaikkien tukiaisten tulisi olla täysin yksilökohtaisia ja indeksisidonnaisia. Itse käyttäisin indeksinä tosin mieluiten kansalaisten keskipalkkaa, myös perustulossa. Tarveharkinnaisuutta tulisi kaventaa mahdollisimman paljon.
• Kannatan tasapainoista budjettia. Meikäläisellä hyvinvointivaltiolla fiskaalista elvytystä tulee liiankin kanssa jo pelkästä automaatiosta. Jos kamalia menopaineita tulee, mieluummin myydään valtionyrityksiä, ja nousukaudella kerätään (kerrankin aitoja) ylijäämiä hyvin, aktuaarisesti hoidettuun rahastoon. Toki tämä kaikki tulee tehdä järkevin talsijoitusperustein, niin yhtiöiden kuin yhteiskunnankin suhteen.
• Ympäristönsuojelussa tulisi lähteä järkiperäisistä ulkoishaitta-argumenteista ja vero-ohjauksesta. Autojen päästörajoitukset ja hehkulamppukiellot tulisi mahdollisuuksien mukaan korvata näillä. Kyseistä mallia tulisi ajaa myös EU:n sisällä niin, että sovitaan yhteisiä alarajoja tietyille päästömaksuille (mm. hiilidioksidi, metaani, CFC-yhdisteet), joiden tuotto sitten kuitenkin jää kunkin maan itse käytettäväksi. Tämä selkeyttäisi tuntuvasti päästökiintiöiden nyt epämääräisiä tulonsiirtovaikutuksia ja tekisi sopimisesta helpompaa.
• Työperäinen maahanmuutto on in, hyvinvointishoppailu ei. Tätä eroa ei kuitenkaan pitäisi tehdä laillisesti, vaan kannustimilla: työlupakäytäntö tulisi hävittää, sosiaalitukiaisia tulisi kaventaa myös suomalaisperäisiltä, tai ainakin vasta maahan muuttaneilta jollei mikään muu käy: maahanmuuton sinänsä tulisi olla huomattavasti nykyistä helpompaa.
• Huumekysymyksessä kannatan lyhyellä aikavälillä Portugalin mallia, eli käyttöpuolen depenalisointia, sekä lisäksi korvaushoidon laajentamista kaikkiin päihteisiin matalin kynnyksin (eritoten korvaushoito bentsodiatsepiineilla alkoholisteille, koska tämä on se ylivoimaisesti suurin ongelma). Pidemmällä aikavälillä täyttä dekriminalisaatiota. Kun meillä ei oikein tunnu tällainen ajattelu toimivan, aivan vähintäänkin haluaisin selvää ja järkiperäistä keskustelua aiheesta tunteiden sijaan, ja muutoksen päihdevalistukseen niin, että se puhuu todellisista ongelmista totuuspohjaisesti, pelottelun sijaan. Ehkäpä silloin nuorikin uskoisi mitä hänelle huumeista kerrotaan, toisin kuin nyt.
• Työmarkkinoilla pitäisi mennä Tanskan mallin suuntaan, niin että palkkaaminen on helppoa mutta niin on irtisanominenkin. Erityisesti kolmikantajärjestelmästä tulisi luopua.
• Ainoa taloudellinen peruste työehtosopimusten yleissitovuudelle on mahdollisuus siihen, että jokin ala on yhden tai toisen sektorin monopolisoima. Nähdäkseni tällaiseen voidaan, tai pitäisi voida, puuttua kilpailulainsäädännön avulla, ilman että erityistä yleissitovuutta tarvitaan. Niinpä jälkimmäisestä tulisi luopua. Kilpailulainsäädäntö tulisi sitten myös rajoittaa tekijöihin, joissa systeemisesti käytetään valtaa, kiristystä, lahjuksia tai muuta, vaikkapa sulkemalla markkinoilta kilpailijoita selvästi epäyhtenäisin sopimusehdoin. Ulkopuolelle tulisi rajata kolluusiosta erotettavissa oleva selkeä hintadiskriminaatio, yrityksen rajatuista toimintaedellytyksistä johtuva kyvyttömyys palvella kaikkia, sekä muut luonnolliseen monopoliin viittaavat tekijät. Tämä on aika harmaata aluetta, joten sääntöjä tulisi tässä tarkistaa jatkuvasti ajan kuluessa. (Muutenhan Lady Gagakin olisi yrittäjänä monopoli omaan viihdepalveluunsa, jota sitten pitäisi säännellä työntekijäpuolen hyväksikäyttäjänä.)
• Kautta julkisen sektorin kannatan sitä, että käsittelyjonot muodostavat osan työntekijöiden tulospalkasta. Sovitun keskipalkan saa vasta jos jono on selvästi asetetun palvelutakuun alapuolella, ja tulospalkan osuus kokonaisuudessaan voisi olla 10-15% vuosipalkasta.
• Tämä aihe on erityisen olennainen oikeusjärjestelmässä, sillä kannatan nopeaa (ts. tuomio pahoinpitelystä tulisi tulla korkeintaan kuukaudessa) mutta joissain suhteissa jopa nykyistä hellempää oikeudenkäyttöä, sekä rangaistusjärjestelmän uudistamista siihen suuntaan että se tukisi tavallista paremmin palaamista normaalielämään kun rangaistus on kärsitty. Valvottu työnteko sakkoa maksaessa, teknisesti valvottu kotiaresti, sekä sakkojen perinnän osittainen erottaminen muusta perintä- ja luottotietojärjestelmästä olisivat muutamia huomionarvoisia mahdollisuuksia.
• Luottotietojärjestelmä tulisi avata vapaalle kilpailulle, tai jollei tuo ole mahdollista vähintäänkin mahdollistaa paljon nykyistä laajempi positiivinenkin luottotieto ja joustavuus häiriömerkintöjen vanhenemisessa.
• Verovähennykset tulisi rajata vain ja ainoastaan tulonhankkimiskuluihin ja niitä vastaaviin. (Tässä saatan myöhemmin tarkentaa kantojani rajusti, koska tuo oikeellinen verotusrajapinta on hyvin kiharainen ongelma.)
• Valtion varainhankinnassa tulisi pyrkiä siihen että on vain yksi yhteinen veromuoto, tai maksimissaan kaksi: tulovero ja (poikkeukseton) arvonlisävero, tai molemmat vastaavasti alemmalla tasolla. Pääomatuloveron tulisi lopulta olla täsmälleen samalla tasolla kuin tulovero, ja silloin molempien tulisi olla täysin proportionaalisia koska progressiivisesta pääomatuloverosta tulisi välittömästi mieletön kansantaloudellinen tappio pääomien siirtyessä plus siinä sivussa laillinen sillisalaatti yksittäistä palkansaajaa likviditeettineutraaliempien suursijoittajien kiertäessä lakia kaikin keinoin. Ympäristöverojen kaltaiset ohjausverot taas ovat erikseen; niiden tuotto tulisi käyttää tuloveron saattamiseen lähemmäs pääomatuloveroa, ja proportionaalisuuden rahoittamiseen.
• Tietosuojan ja omien tietojen tarkistusoikeuden tulisi olla tasaisella tasolla kaikessa hallinnossa. Mm. nykyään rikoksentekijän tunnistetiedot voidaan säilyttää loputtomiin vaikka rikosrekisterimerkintä vanhenisi, eivätkä samat säännöt koske Supoa ja puolustusvoimia kuin muita.
• Kirkko ja valtio toki pitäisi erottaa toisistaan, mutta myös kirkollinen ja laillinen avioliitto tulee, ja laillisen avioliiton tulee olla täysin sukupuolineutraali. Kaikkein parasta olisi, jos avioliitto -- ja ylipäänsä jokikinen sukupuoleen liittyvä viittaus -- poistettaisiin kokonaan laista, mutta väliajalla tavoitteena tulisi olla laki jonka puitteissa annetaan järkevät, sukupuolineutraalit oletusarvot jotka lähtevät lasten ja parisuhteen yllätystilanteiden suhteen mielekkäistä järkiperusteista, ja joiden ympäri voidaan erikseen sopia yksityisoikeudellisesti. Kaikilta yksityisiltä tahoilta tulee poistaa oikeus laillisia seuraamuksia aiheuttavan avioliiton solmimiseen, myös kirko(i)lta.
• Piraattiaiheessa olen viime kädessä tuntuvasti radikaalimpi kuin puolueen "valtavirta". Lyhyellä aikavälillä puolueen ohjelma on ihan hyvä, mutta itse mieluiten näkisin tulevaisuudessa nämä asiat hoidettavan täysin sopimusoikeudellisesti. Ilman erillistä sopimusta siitä että et piratisoi jotain, kaiken pitäisi olla sallittua kunhan fyysinen omistusoikeus toteutuu; omalla kohdallani sisällytän tähän myös tavaramerkkirikkomukset/tuoteväärennökset, moraaliset oikeudet, ja mallisuojan tapaiset läheisoikeudet.
• Kuntien valtionosuudet tulee vähitellen poistaa, ja aluepolitiikasta muutenkin luopua. Nämä ovat taloudellisesti tehottomia alueellisia tulonsiirtoja, ja kunnat ovat enemmän kuin kykeneviä muodostamaan keskenään tasausrahastoja jotka vakuuttavat pienet kunnat käypään hintaan yllättäviä suuria kulueriä vastaan.
• Kolme valtiomahtiamme tulisi erottaa selvemmin toisistaan. Mieluummin kuin että toimeenpanovalta (mm. hallitus) kytketään niin voimakkaasti lainsäädäntövaltaan (eduskunta) ja sitten yritetään korjailla syntyviä ongelmia säätämällä äänikynnyksiä, tulisi mennä suuntaan jossa toimeenpanovalta on eduskunnasta erillinen, suosimalla epäpoliittisia, virkamiesluonteisia hallituksia. Tuomiovallan tulisi voida itsenäisesti myös tuomita mikä vain säädetty laki epäperustuslailliseksi, ja kehittää oma ennakkokäytäntöään; kannatan osittaista paluuta kohti vanhaa tuomarinsääntöä, jossa oli tapaoikeudellisia piirteitä. Erillisen perustuslakituomioistuimen katson turhaksi elimeksi, samalla kun haluaisin nähdä tarkempaa, perustellumpaa ja keskustelevampaa lainsovellusta meidänkin tuomarikunnaltamme.
• Presidentin valtaoikeuksia tulee kaventaa, ja viime kädessä presidentti-instituutiosta tulisi luopua kokonaan. Vahva valtionpäämies on myönnytys monarkialle, eikä se kuulu nykypäivään. Jos yksittäistä ulkopolitiikan keulamiestä tarvitaan jostakin käytännön syystä, sellainen olisi mielestäni parhaimmillaan erillinen ulkoasianneuvottelija, eli siis päätäntävallaton diplomaatti, joka joutuu ottamaan kaikkien varsinaisten valtiomahtien näkökulmat huomioon samaan aikaan, eikä sitten tee mitään muuta kuin ulkopolitiikkaa.
• Suomen ei tulisi mennä NATO:oon. Vaikka ymmärrän ja arvostan Yhdysvaltojen tarkoituksia, sen ulkopoliittinen interventionismi on nykyään tuhoisaa, ja leviää NATO:n kautta kaikkiin liittolaisiin. Sitä kautta NATO-jäsenyys olisi selvä epävakauttava tekijä, ilman sellaista kylmän sodan aikaista suurta vihollista johon massiivista puolustusliittoa tarvittaisiin, eikä se myöskään millään olennaisella tavalla antaisi meille "turvatakuita" (NATO:n peruskirja ei pakota ketään tulemaan Suomen avuksi edes jäsenenä, ja milläs ylipäänsä valvot sitovuutta tositilanteessa vaikka se vaatisikin sitä?) tai säästöjä puolustuskuluissa. Sen sijaan jos meillä on tarve ylimääräisistä turvatakuista, neuvoteltakoon ne kahdenkeskisesti olennaisten valtioiden välillä, useampana eri sopimuksena.
• Kaikki sellaiset asiat jotka eivät välttämättä ole maanlaajuisia luonteensa puolesta/reaalitaloudellisesti arvioiden pitäisi pyrkiä vähitellen työntämään valtiotasolta kohti kuntia, tai jopa kaupunginosia. Kortteleitakin. Olen siten subsidiariteetti- eli toissijaisuusperiaatteen radikaali kannattaja. Näin myös EU-tasolla, toiseen suuntaan.
• Pakkoruotsista kouluissa tulee luopua. Kunkin yhteisön sisäinen kielijakauma ja mahdollisuus houkutella korkeammalla palkalla kielitaitoisia yhteisön ulkopuolelta takaavat jo riittävästi kaiken sen mitä kielipolitiikalla julkisanotusti tavoitellaan. Silloin on tehokkaampaa ja kaikin puolin mukavampaa, että kieliopinnot saa valita yksilökohtaisesti. Useimmiten nykyään tuosta seuraa, että ruotsi vaihtuu pidempään englantiin ja/tai reaaliaineisiin, ja toisaalta että ruotsinkielisillä paikkakunnilla jotkut erikoistuvat pitkään ruotsiin jopa englannin kustannuksella. Ehkäpä idän muuttoalueilla myös venäjään, kun aikaa jää enemmän käyttöön. Joka tapauksessa yhteiskunnallisesti hyödyllisempään suuntaan.
• Valtion tulisi vetäytyä täysin kaavoituspolitiikasta, ja lisäksi vaatia, että kaikki kuntien harjoittama kaavoituspolitiikka on hyvinperusteltua sekä avointa.
• Kuten jo aiemmin sanoinkin yhdessä postissa, nähdäkseni myös aselainsäädännön tulisi olla haittojaestävää, mutta jälleen monimuotoisempaa ja ongelmanratkaisuun perustuvaa, sen sijaan että vain naiivin rajoittavaa.
• Kehitysapu on itselleni hiukka vaikea kysymys. Olen tarkoituksella kohottanut oman antamiseni 1% tuloistani, eli YK:n 0.7% prosentin yli. Itse panen tuon Amnestylle kokonaisuudessaan, koska ihmisoikeudet ja Amnestyn tapa tukea niitä ovat nähdäkseni kovin vastine tuolle summalle. Mutta voisinko väkisin pakottaa kaikki muutkin tekemään noin, veroissa? No en. Joten niin hienoa kuin se olisikin että kaikki heittäisivät täällä prosentin veroistaan kehitysapuun, olisi myös väärin pakottaa tuohon kuin niitä jotka itse haluavat tehdä niin. Mutta sitten jälleen puolivälin ratkaisun kautta, voisin ehkä olla valmis ns. "libertaariin paternalismiin" tässä: verokortissasi on alunperin tyhjä ruutu, ja jos et täytä sitä, juuri sinun tuloistasi menee prosentti kehitysapuun (jonka kohdentuman kansanedustajat päättävät). Jos täytät, raha pysyy itsellä. Ja muuten, jollei kirkon verotusoikeutta ja erityisesti yhteisövero-osuutta sitten suorastaan poisteta, tuollekin verolle pitäisi olla toinen vastaava en-halua-ruksi veroilmoituksessa/-ehdotuksessa; erottakoon sitten maksamattomat jos haluavat.
• Yhteiskunnassa luotan mieluummin yksityisiin vakuutuksiin kuin julkisiin takeisiin, kautta linjan. Näissä ns. "libertaari paternalismi" kuitenkin voi toimia yhteiseksi hyödyksi, niin että yksilönvapaus samalla säilytetään: lailliseksi oletusarvoksi voidaan esimerkiksi sopia, että kaikki säästävät tietyn järkevän prosentin tuloistaan eläkeikään. Useimmat sitten säästävät näin vaikka tuon oletusarvon poissaollessa eivät olisikaan tehneet niin, ja luultavasti ovat tyytyväisiä järjestelyyn. Olennaista kuitenkin on, että jos aivan todella on miettinyt asian läpi ja haluaa tehdä toisin, siihen pitäisi myös olla selvä mahdollisuus alusta asti. Vähintään se "opt-out" vaihtoehto pitäisi olla saatavilla kaikille, selvästi, koko ajan, aivan kuin verkossa. Myös käytännöllisemmissä asioissa.
• Mielestäni haukku ei tee haavaa: kaikki solvaukseen ja panetteluun liittyvät säännöt tulisi poistaa laista, oli yhteys mikä tahansa. Se että sanoo jotain pitäisi ymmärtää osaksi sananvapautta, jopa kovimmassa vihassa ja loukkaamistarkoituksessa, ja *aivan* maksimissaan lieventäväksi asianhaaraksi kenties siitä seuranneen kahakan muille osapuolille. Ainoat kaksi kunnollista syytä mitkä tähän asti olen kuullut solvauksen kiellolle ovat a) yhteiskuntarauhan ennaltasäilytys (hyvä pointti sinänsä, mutta ulottuu liian laajalle aivan liian nopeasti, ja jollei muuten ole hallittavissa, on kyllä tuolla lieventävällä asianhaaralla joka pitää rehelliset ihmiset rehellisinä ja altistaa liian ärhäkät vahingolle jota ei korvata ja josta voi siis oppia), sekä b) että jo satunnainen solvaus saattaisi vaikuttaa ikävästi yksilön maineeseen -- mutta tuohan sitten on jo lain puitteissa määritelmällisesti herjausta *kun* se vaikutti noin, jolloin erillistä solvauspykälää ei tarvita. Joka tapauksessa kaiken lainkäytön tulisi perustua riippumattomasti mitattavissa oleviin uhrin kärsimiin haittoihin, eikä *koskaan* uhrin mielivaltaisiin mielipiteisiin/tunteisiin, jotka kuitenkin varsinkin väärinteon jälkeen ovat helposti yhtä ikävistä motiiveista lähteviä ja yhteiskunnallisesti haitallisia kuin alkuperäisen väärintekijänkin; eivätkä uhri ja väärintekijä useinkaan ole selvästi erotettavissa, jollei tätä eroa tehdä ja sen kannustimien anneta vaikuttaa pidemmin yhteiskunnassa.
• Jos loukkaa yksilönvapautta joukossa, niin että joukolla on yhteinen loukkaava ideologia ja  kukin joukosta toteuttaa äänekkäästi sitä toisten suhteen, tuo nähdäkseni on rikollisen salaliiton merkki. Silloin kutakin salaliiton jäsentä tulisi rangaista koko joukon keskimääräisen väärinteon asteen mukaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy, joten joukossa tyhmiä rangaistakoon joukon eikä omien valintojensa mukaan. Näin aina hellästi, mutta nähdäkseni on olennaista, että oikeus rankaisee myös typerästä sitoutumisesta haitalliseen joukkoon, sen ollessa melko yleistä.
• Puoluetuki tulee lopettaa. Tuon lisäksi näkisin mielelläni perustuslain muutoksen, joka tulkitsisi kaiken julkisilta (niin valtiolta kuin kunnalta kuin niiden välillisesti hallitsemilta/omistamilta) tahoilta tulevan tuen poliittisille toimijoille samanlaiseksi korruptioksi kuin vaikkapa suora yksityinen lahjonta on.
• Nähdäkseni tulisi säätää perustuslain muutos, jonka mukaan mikään laki jota ei yleisesti tunneta ei voi myöskään olla lainvoimainen. Tässä pitäisin voimassa sen perusperiaatteen, että jos laki on tiedettävissä, se ettet silti tiennyt sitä ei ole tekosyy olla noudattamatta sitä. Mutta samalla jos *useimmat* eivät ole tietoisia laista, se kertoo että se ei ole keskimääräisen kansalaisen noudatettavissakaan, jolloin se on jo lähtökohdiltaan viallinen, eikä sitä tule soveltaa. Palautettakoon eduskuntaan kun kansalaisyhteiskunta "kuudentena" valtiomahtina sanoi tuossa jo sanansa.
• Samaan syssyyn minusta pitäisi olla myös (perustus?)laillinen ehto, että laki jota ei pääsääntöisesti valvota tehokkaasti, ei ole validi. Tämäkin lähtee vanhasta liberaalidemokraattisesta ajattelusta: hyvä laki on paitsi selvä, myös arvattava ja mitallinen. Sen hyödyt tulevat juurikin siitä että seuraamukset tiedetään etukäteen, ja sitten joko valitaan laillinen toimintatapa josta ei seuraa rangaistusta, tai sitten laiton toimintatapa josta voisi seurata. Tämä toimii jossain määrin jopa niin että vaikkapa puolet tai kaksi kolmasosaa rikoksista jätettäisiin rankaisematta ja vastaavasti kasvatettaisiin tutkittujen ja tuomittujen tapausten rangaistuksia. Mutta samaan aikaan se toimii aivan täysin vastoin käytöstaloustieteen viittaamaa tietä, ja johtaa lopulta a) harvoihin tuomioihin jotka ovat vanhan tuomarinohjeemme mukaan niin isoja että ovat "raunioittavia", mitä järkisyin tulee välttää, sekä b) hirvittävään mielivaltaan siinä ketä ruvetaan jahtaamaan kun kaikkia ei pystytä/haluta, jolloin viranomaistaholle siirtyy sellaista valtaa joka kuuluisi vain tuomiovallalle. Tällainen ei ole oikein, hyödyllistä, eikä vakaa tapa rakentaa liberaalidemokraattista yhteiskuntajärjestystä.
• Suomen tulee yksipuolisesti luopua viisumikäytännöstä ja sen sijaan mieluummin rajavalvonnassaan lähteä oletuksesta että maahantulo on sallittua kunnes toisin todistetaan. Tässä tulisi lähteä ensi sijassa yksilön yhdistämisestä rajalla usein erilaisin biometrisin tunnistein meidän tuntemaamme henkilöllisyyteensä ja sitä kautta meidän (sekä Schengen-maiden jakamien) tietokantojemme reaaliaikaiseen tilaan, joka pitää listaa siitä onko joku aiemmin aiheuttanut maahantulolainsäädännön vastaisia ongelmia. Tällaiseen rekisteritietoon tulisi päteä Suomen tietoturvalainsäädäntö, vaikka tieto koskisikin muiden maiden täällä käyneitä kansalaisia; erityisesti tiedon säilytykselle tulisi olla selvä takaraja, eikä toistaiseksi ongelmattomien yksilöiden tietoja tulisi mahdollisuuksien mukaan säilyttää lainkaan.

Tosiaan, nämä nyt olivat ensimmäiset jotka tulivat mieleen, ja sitä lisätauhkaa on Piraattien ja (toissijaisesti) Liberaalien ohjelmassa sivumitalla. Olen jo täydentänyt sekä muunnellut tätä monta kertaa, ja jatkan samalla radalla kun uusia aiheita tulee mieleen.