Katselin tässä juuri Detroitin vähittäistä tuhoa kartoittavaa dokumenttia, kun mieleen pulpahti vanha kysymys: mihin kauniit rakennukset ja ylipäänsä esineet ovat hävinneet? Siinä missä historialliset rakennukset, huonekalut ja jopa käyttöesineet ovat usein koristeltuja ja koristeellisia, nykyinen muotokieli on johdonmukaisen tasaista, suoraa, kiiltävää, yhdenmukaista...ja siis ilmeetöntä.
Joku varmaankin väittäisi että kyse on ihan vain esteettisestä kaudesta, joka voi koska tahansa mennä ohi. Itse olen eri mieltä, ja luulen että tuon takana on rakenteellinen syynsä. Tuo maailman rumentuminen nimittäin näyttäisi kytkeytyvän teollistumisen vaiheisiin ainakin kolmella eri tavalla.
Ensinkin, massa-/liukuhihnatuotanto tietenkin on hyvä tuottamaan samaa helposti toistettavaa kaavaa halvalla monille, mutta jopa massakustomoinnin tultua kovin huono tuottamaan mitään aidosti uniikkia tai muotokieleltään hankalaa. Aivan erityisen huono se on tuottamaan mitään ihmisen elinympäristöön, koska tehokkain tuotantokoneisto on perinteisesti ollut äärimmäisen virtaviivaistettua, paikallaanpysyvää ja yhtä tarkoitusta varten optimoitua; tuotantolinja on koostunut muutamista harvoista standarditavoista muokata massamateriaaleja, kiinteänä sarjana peräkkäisiä vaiheita, niin että tuote tulee koneen luo. Kun talo ei voi tulla koneen luo, paras mihin tuo teollinen malli sen kanssa pystyy on elementtirakentaminen. Eli siis ei mihinkään suuriin esteettisiin riemuvoittoihin.
Toisekseen, se yksi kone joka kyllä pystyy menemään talonkin luo ja tekemään oikeastaan mitä tahansa—siis työntekijä—on pitkälti hinnoiteltu markkinoilta. Näin siksi että samalla kun massatuotanto kasvattaa työn tuottavuutta, se kasvattaa myös työntekijän palkkaodotuksia. Työntekijän aika on yhtäkkiä tavattoman kallista, jolloin uniikkeja esineitä ei enää saa järkevään hintaan verrattuna tylsempiin teollisiin vastineisiinsa. Perin harvalla on varaa kalustaa kotinsa käsityönä tehdyillä huonekaluilla, kun se kännykkäkin pitäisi saada ostettua, ja se että palkkaisit michelangelon maalaamaan holvisi ei tule enää mieleen edes äitikirkolle.
Ja kolmannekseen, niin paljon kuin tuomiopäivänprofeetat ehkä haluaisivatkin olla tästä eri mieltä, tulonjako on teollistumisen myötä tasoittunut rankasti, ja eritoten sosiaalinen mobiilisuus lisääntynyt, niin että yksittäiset suvut eivät enää pysty pitkiä aikoja pitämään niin merkittäviä osia kokonaistuotantokapasiteetissa hallussaan. Tuosta on seurauksena, että elinympäristöä rakennetaan lyhytnäköisemmin ja demokraattisemmin kuin aiemmin, jolloin kestäviä, kauniita artefakteja kuten holvikirkkoja tai perintöhuonekaluja ei pääse syntymään samalla tavalla. Ihmisen pesä näyttää siltä mihin perheen pää resurssit kuluttaa, jolloin vapaassa maailmassa se näyttää tasaisen täydeltä jääkaapilta kattomaalausten asemesta.
Vaan väittäisin, että tuo tilanne on piakkoin muuttumassa radikaalisti kohti vanhaa, ja hieman yllättävästä syystä. Yksikään noista kolmesta perusteesta kun ei päde tulossa olevaan 3D-printtauksesta, demokratisoituneesta CNC:stä ja rakennustekniikan robotisoitumisesta lähtevään vallankumoukseen. Nuo teknologiat eivät enää edellytä massatuotantoa, vaan tuottavat bulkkimateriaalista mielivaltaisia esineitä lähestulkoon suoraan kilohintaan. Ne eivät vaadi siihen merkittävää työvoimaa kuin suunnittelun muodossa, ja tuokin työ on modularisoitavissa, osin automatisoitavissa ja kopioitavissa sinne missä sitä tarvitaan eikä vain yhden tuotantolinjan puitteissa. Ja vaikka tulonjakoon ja pitkäjänteisyyteen liittyvä pointti edelleen osin päteekin, nuo teknologiat tekevät kauniin ja monimuotoisen tuottamisesta niin paljon nopeampaa ja halvempaa että reaalisesti hinta pian lähestyy tavallisen ihmisen tavoitettavissa olevaa, instituutioista nyt puhumattakaan.
Niinpä hieman luulen, että historia tulee aikanaan lukemaan tulevaa mullistusta hieman laveammin kuin tulevaisuudentutkimus ehkä juuri nyt ounastelee. Sehän pitkälti keskittyy tuotannon demokratisoitumiseen, tehostumiseen ja scifi-tyyppisiin visioihin kiiltävästä robomaailmasta. Itse luulen päin vastoin että maailma näyttää tuon vallankumouksen jälkeen vanhemmalta kuin nykymodernistinen; epäilen että monet niistä vanhoista krumeluureista joiden jo luultiin jääneen historiaan palaavat koteihin ja kaupunkikuvaan, eli että esteettisesti liike voi hyvinkin mennä perinteisen kauneuden suuntaan, kyberpunk-dystooppisen kivibetonilasin asemesta.
No comments:
Post a Comment