Usein kun kirjoittaa kavereille pitkää tekstiä, ei alunperin tiedä mikä on hyvää ja mikä ei. Mikä jotenkin olennaista ja mikä vaikkapa kännipuppua josta myöhemmin sanotaan että "se tuntui aikanaan hyvältä ajatukselta". Niinpä pitkääkään tekstiä ei välittömästi laiteta blogiin vaan annetaan toisten ensin arvioida hieman sen meriittejä.
Sitten ne pitkät kännitekstit kummasti unohtuvat vaikka kuinka moni likettäisi niitä. Hukkaan menevät, perkeleet.
Tällä kertaa pelastin yhden mielestäni kohtuullisen hyvän kun jotain kieroa kautta muistin että se sittenkin oli olemassa. Lähtökohtana oli keskiluokkaisen kaverini jossain määrin konservatiivinen, autoverovastainen väittämä, listalla jolla ollaan keskimäärin melko henkilöautoiluvastaisia ja toisaalta varsin viileänjärkiperäisen liikennesuunnittelun puolesta. Kun tästä talouspainotteisesta analyysistani pidettiin viheriäiselläkin listalla laajalti ja se kuvastaa niin hyvin omaa oikeustalousajatteluani, pakkohan se oli pelastaa FaceBookin syövereistä tännekin.
[Kaveri], ongelma on tietenkin siinä, että näissä touhuissa vain hinnoista on hyötyä, eikä varsinkaan autovero ole sitä. Tai siis ainakaan hinta oikealle asialle. Jos ajatellaan, hinta kohdistuu siihen juttuun jonka sillä saa. Autovero on osa auton hintaa, mutta siihen ei vielä sisälly se että auton saa liikkeelle. Jos autolla haluaa liikkuakin, joutuu maksamaan polttoaineveroa, johon taas sitten puolestaan ei sisälly vielä pysäköinti- tai ruuhkamaksuja. Noiden eri hintojen ja ohjausverojen perustelu ja oikeutus vaihtelevat laidasta laitaan, eikä niillä voi korvata toisiaan.
Autovero/käyttömaksu ovat puhtaita valtiollisia rahankeruukoneita/ylellisyysveroja, joille ei ole muuta taloudellista oikeutusta kuin julkinen rahan"tarve" ja autoilijoiden korkea halukkuus maksaa. Polttoainevero on oikeutettu hiiliverona: optimaalisesti asetettuna se hinnoittelisi hiilidioksidipäästöjen aiheuttaman ulkoishaitan sisään siihen päätökseen miten paljon ja millä tavalla kokonaisuudessaan ajellaan. Ruuhkamaksu on oikeutettu ruuhkan aiheuttaman ulkoishaitan hintana, joka vaikuttaa siihen missä ja koska ajetaan, ja pysäköintimaksut autopaikan tavanomaisena, kelluvana vuokrana, tai julkisesti omistettujen kadunvarsipaikkojen kohdalla tuota vuokraa arvioivana varjohintana. Viimeisten tarkoitus on saattaa autopaikkojen kysyntä ja tarjonta tasapainoon saatavissa olevien resurssien puitteissa, aivan kuin auton verottoman hinnan on tarkoitus ohjata tasapainoa autotehtaan ja autoilijan välisessä kaupassa.
Kaikissa noissa on olennaista, että hinta kiinnittyy päätökseen jota sen on tarkoitus hallita. Jos autoilu olisikin niin yksinkertaista kuin se syönkö banaanin vai en, yksi hinta riittäisi, mutta kun siihen nyt sattuu liittymään noita ulkoishaittoja ja varastointikustannuksia, se ei enää ole yksi päätös jolla pitäisi olla yksi hinta. Päin vastoin se on kokonainen kimppu päätöksiä, ellei suoranainen elämäntapa, jolloin on täysin odotettavissa että se kaipaa enemmän ja eriytytempää hintatietoa toimiakseen tehokkaasti.
Edit 2013-09-08: nyt kun tulin palanneeksi aiheeseen, ja editoineeksikin, sekä ennen kaikkea vielä linkanneeksi uudelleen tämänkin postin SoMeen... Pakko kai siis vielä vähän selventää mitä tarkoitin. Eli siis, autonkäyttö syö monia erillisiä resursseja, ja tuottaa monia erillisiä hyötyjä sekä haittoa jos siihen lähdetään. Puhtaan taloustieteen kannalta noita input- ja output-puolen hyötyjä ja haittoja pitäisi arvioida kaikkia erikseen. Jolloin kun niitä on tuolla output-puolella niin monia erilaisia, jopa ulkoishaittamielessä, ne ulkoishaittajutut pitäisi hinnoitella kaikki erikseen, ja samaan aikaan. Siis tien kulutus, haitta ilmakehälle, parkkitila, liikennemelu, ruuhka... Siinä on jo viisi erillistä juttua jotka pitäisi hinnoitella erikseen ja samaan aikaan, autonkäytössä, jotta edes vapailla, ihanteellisilla, libertaareimmillakin markkinoillani hintajärjestelmä voisi aidosti ja kokonaisesti ohjata yksilöiden päätöstä käyttää autoa sekä käyttää sitä juuri oikein. Toisin sanoen, jos lähdet autoon, pitäisi varautua siihen että ne monet ongelmat jotka autoilu ratkaisee, tuovat sitten myös mukanaan monta erillistä hintaa joihin pitää vastata; ei vain yhden polttoaine- tai autoveron, vaan kaikki ne hinnat jotka ovat tarpeellisia jotta sinua tosiaan autoilijana ohjataan optimaalisesti. Niitä voi olla parikymmentäkin erilaista, pahimmillaan, ja se on vain oikein—joskin uskon että jo neljällä eri hinnalla, oikeinjärjestettyinä, voitaisiin pärjätä.
No comments:
Post a Comment